Luemme Jesajan kirjasta: ”Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yllin kyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat” (Jes.40:29 - 30). Toisin sanoen kaikkien meidän elämässämme tulee aika, jolloin koemme, ettemme pääse eteenpäin. Meistä tuntuu, että murskaudumme ja palamme, hengellisesti puhuen. Samoin me kaikki kohtaamme kausia, jolloin kylmyys pääsee sydämeemme, ehkä päivittäisen elämämme monotonisuuden tähden.
Kun Jeesus vietti viimeisiä tuntejaan opetuslasten kanssa, hän sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni” (Joh.16:23). Sitten hän kertoi heille edelleen: ”Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen” (Joh.16:24).
”Älkää paaduttako sydämiänne, niin kuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa, jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta; sen tähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni; ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni’ "(Hebr.3:8 – 11).
Tunnetko uskovia, jotka jatkuvasti valittavat sitä, kuinka riittämättömiksi he itsensä kokevat? He vähättelevät itseään ja vertailevat niihin, joita itse ihailevat ajatellen: ”Minä en ole ollenkaan hänen kaltaisensa. En voi toivoakaan sellaista.”
”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä” (1 Piet.5:8).
Raamattu puhuu selvästi, että näinä viimeisinä päivinä Jeesuksen Kristuksen seurakunta kohtaa paholaisen raivoavan vihan. Saatana tietää, että hänen aikansa on lyhyt ja kyyristelee valmiina nielemään Jumalan kansan (ks.Ilm.12:12). Mihin paholainen kohdistaa tämän vihansa? Hän ottaa maalikseen perheet joka puolella maailmaa ja suunnitelma on yksinkertaisesti: raunioittaa ja tuhota kaikki kodit, joita hän pystyy satuttamaan.
”Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut” (2 Kor.6:11). Paavali puhuu seurakunnalle, joka on siirtymässä uuteen kauteen. Heillä on hyvä ja kunniakas historia, mutta he ovat myös kestäneet koetuksia ja vaikeuksia.
Jokaisella tämän lukevalla on jotakin yhteistä toisten kanssa, ns. lihan mukaan. Se panee sinut jäämään alle parhaimpasi Jumalalle. Korinton seurakunta oli täynnä Paavalin tarkoittamaa lihallisuutta: sukupuolimoraalittomuutta, puolueita heidän keskuudessaan, mutta Paavali vakuuttaa, että hänen sydämensä on avoinna heille.
Yksi Jumalan siunausten saamisen tärkeistä salaisuuksista on antaminen. Kun Mooses antoi viimeiset ohjeensa ja jäähyväispuheensa israelilaisille, hän antoi erityisen ohjeen ns. kolmannen vuoden kymmenyksistä. Tavallisiin kymmenyksiin verrattuna, joka oli kymmenesosa vuosittaisesta uhrista, kolmannen vuoden kymmenykset oli määrätty eri kohteeseen.
Seurakunnan ajan alussa tapahtui paljon vainoja. Tuon kauhean ajanjakson aikana apostoli Johannes joutui vangituksi ja lähetettiin Roomaan tuomittuna kuolemaan Patmoksen saarelle. Patmos oli pieni, asumaton paikka, jossa oli vain muutamia muita vankeja, jotka olivat määrätyt sinne.
Kun Johannes tuli Patmoksen rantaan, hänet jätettiin sinne yksin, hyljättynä ja eristyksiin. Hän kirjoitti myöhemmin: ”Minua rangaistiin karkotuksella Patmokselle Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen tähden” (ks. Ilm.1:9).
Daniel todisti: “Ja katso, käsi kosketti minua ja ravisti minut hereille, polvieni ja kätteni varaan” (Dan.10:10). Sana ”kosketti” tarkoittaa tässä tarttui väkivalloin. Daniel sanoi: ”Kun Jumala laittoi kätensä päälleni, se koski kasvoihin. Hänen kosketuksensa täytti minut halulla etsiä häntä kaikella, mitä minussa on”.
Olet kuullut uskon rukouksesta, mutta luulenpa, että on olemassa tämän rukouksen peilikuva, joka perustuu lihaan, epäuskon rukous. Sellaista rukousta Jumala ei hyväksy, itse asiassa Raamattu sanoo, että se on syntiä hänen silmissään.