Finnish Devotionals

Elämme evankeliumin ilmestymisen suurinta aikaa historiassa. On enemmän saarnaajia, enemmän kirjoja, enemmän gospelmediaa kuin koskaan ennen. Eikä silti koskaan aiemmin ole ollut enemmän toivottomuutta, kärsimystä ja hämmennystä Jumalan kansan keskuudessa. Pastorit valmistavat julistuksensa koskemaan vain joitakin ihmisiä ja auttavat heitä käsittelemään epätoivoaan. He puhuvat Jumalan rakkaudesta ja kärsivällisyydestä, muistuttaen meitä, että hän ymmärtää lannistumisen ajat. Meille sanotaan: ”Pysy vain mukana. Rohkaistu. Jeesuskin koki olevansa Isän hylkäämä”.

”Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä ” 1 Moos.1:1-2).

Jumala loi kaiken – meret, joet, linnut, eläimet, merieläimet, kaiken kasvillisuuden ja ”ihmisen omaksi kuvakseen” - ja jokaisen luomispäivän jälkeen hän julisti: ”Se oli hyvää” (ks. 1 Moos.1:4,9,11,12,18,21,25,31). Luotuaan miehen ja naisen: ”Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi" (1 Moos.1:28).

Pelolla on monet kasvot – hylkäämisen, vastustuksen, kärsimyksen ja epäonnistumisen pelon, mainitakseni muutaman. Ja olkaamme rehellisiä. Se, että olen pastori, ei merkitse, että olen yhtään erilainen kuin toiset. Minulla on samalla halu saada rakkautta, saada hyväskymistä toisilta. Enkä ole myöskään immuuni kiusaukselle pelätä.

Herra sanoi Pietarille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Matt.16:24).

Selvästi Jeesuksen seurakuntaan kuuluminen on enemmän kuin vain uskomista häneen. Monet kristityt tänään ”äänestävät Jeesuksen puolesta”, mutta sitten he menevät tiehensä ja unohtavat hänen herruutensa elämässään. Herramme tekee selväksi, että kuuluminen hänelle edellyttää itsensäkieltämistä ja ristin ottamista. ”Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias” (Matt.10:38).

Jesajan kirjan 51:ssä Herra antaa voimallisen sanoman kaikille, jotka etsivät vanhurskautta. Hän julistaa: ”Kuulkaa minua, te, jotka vanhurskauteen pyritte, te, jotka Herraa etsitte” (Jes.51:1).  muutamaa jaetta myöhemmin hän taaskin kutsuu: ”Kuulkaa minua, te, jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini” Jes.51:7). Kun Jesaja lausui tämän ilmoituksen, hänen lähin kuulijakuntansa oli Israel. Kuitenkin Jumala osoittaa tämän kutsun jokaiselle hartaalle uskovalle tänään, jokaiselle, joka etsii Jeesusta suuremmalla innolla.

Ajattele Jumalan sanan kaikkein voimallisimpia lupauksia: ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa. Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa. Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme...

Mitään keskustelua kärsimyksistä ja koetuksista ei saa käydä toivottoman uskovan kanssa. Hän on vanhurskas, uskollinen, Jumalaa pelkäävä, hartaasti rukoileva ja ylistävä.  Silti, kun suru ja vaikeudet käyvät hänen ylitseen elämässä, sama mies alkaa tehdä hyvin vähätteleviä huomautuksia Jumalasta kärsimyksiensä kuumimmassa ahjossa. ”Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani, hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi” (Job.9:16 -17),

Johannes Kastaja kutsuttiin valmistamaan tietä Jeesukselle. Hän ei puhunut yhdelle ihmiselle ja sanonut, että tämän piti lakata tekemästä jotakin ja ruveta tekemään jotakin muuta. Ei, hän julisti, että Jeesus oli tulossa kansalle, joka oli annettu Kristuksen asialle, ihmisille, jotka antautuisivat ehdoitta hänelle.

Herra puhui Sakariaalle Johanneksesta: ”Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan" (Luuk.1:17).

​”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva” (Joh.14:16 - 17).

”Ja syttyi sota taivaassa” (Ilm.12:7). 

Me kuulemme paljon puhetta sodasta – sodasta terrorismin takia, sodasta Lähi-Idässä, ydinuhasta monista maista. Ei koskaan aiemmin ole ollut sellaista sodan aikaa koko maailmassa. Koska nykyään saamme ajantasaisen tiedon, kuulemme raportteja pommituksista, hyökkäyksistä ja kuolleiden määrästä.