Daniel todisti: “Ja katso, käsi kosketti minua ja ravisti minut hereille, polvieni ja kätteni varaan” (Dan.10:10). Sana ”kosketti” tarkoittaa tässä tarttui väkivalloin. Daniel sanoi: ”Kun Jumala laittoi kätensä päälleni, se koski kasvoihin. Hänen kosketuksensa täytti minut halulla etsiä häntä kaikella, mitä minussa on”.
Jumalan koskettamat palvelijat ovat läheisessä yhteydessä Herran kanssa. He saavat ilmestyksiä taivaasta ja nauttivat vaelluksestaan Kristuksen kanssa, kuin vain harvat. Kun Jumala koskettaa jonkun elämää, se henkilö usein lankeaa polvilleen ja hänestä tulee rukouksen ihminen, jonka on etsittävä Herraa. Olen usein ihmetellyt, miksi Jumala koskettaa tiettyjä ihmisiä tällä halulla. Miksi joistakin palvelijoista tulee nälkäisiä etsijöitä, kun taas toiset uskolliset menevät omaa tietään.
Daniel sitoutunut palvelija sai Jumalan yliluonnollisen kosketuksen. Danielin päivinä oli paljon muita hyviä, hurskaita Herraa palvelevia. Näitä olivat Sadrak, Meesak ja Abednego ja kymmenet tuhannet muut israelilaiset, jotka säilyttivät uskonsa Babylonian pakkosiirtolaisuudessa.
Miksi, siis Jumala asetti kätensä Danielin päälle ja kosketti häntä sillä tavalla? Miksi tämä yksi mies kykeni näkemään ja kuulemaan asioita, joita ei kukaan muu kyennyt? ”Ja minä, Daniel, yksin näin sen näyn, mutta miehet, jotka olivat minun kanssani, eivät näkyä nähneet” (Dan.10:7). Daniel näki näyssä Jeesuksen selvästi ja elävästi. Itse asiassa saman ilmestyksen sai Johannes Patmoksen saarella (ks.Ilm.1:13- 15).
Herra itse ilmestyi Danielille sillä tavalla, koska hän tiesi, että tämä nuorukainen oli palava halussaan tuntea Jumalan sydän. Jumala päätti, että oli tullut aika viedä sanoma kadotetulle ihmiskunnalle ja hän tarvitsi äänen puhumaan tuon sanoman.
Herra etsii niitä, jotka tänäänkin kaipaavat tuntea häntä ja murehtivat yhteiskuntamme moraalista tilaa, mutta myös odottavat Kristuksen tulemista innokkaina.