Olet kuullut uskon rukouksesta, mutta luulenpa, että on olemassa tämän rukouksen peilikuva, joka perustuu lihaan, epäuskon rukous. Sellaista rukousta Jumala ei hyväksy, itse asiassa Raamattu sanoo, että se on syntiä hänen silmissään.
Mooses, hurskas, rukouksen mies, joka oli seurannut Jumalankutsua joka askeleella, tuli elämänsä kriisiin. Kuningas Faarao ajoi israelilaisia takaa eikä kansalla ollut muuta toivoa, kuin mennä läpi Punaisen meren. Mooses tiesi sydämessään, että Jumala oli järjestänyt tämän kriisin. Hätääntyneiden satojentuhansien ihmisten huudot soivat hänen korvissaan. Niin hän meni syrjäiseen vuoriseutuun ja äänekkäästi vuodatti sydämensä rukouksessa. Jumala ei pitänyt hänen koko yön kestäneestä huudostaan, koska se oli sydämen epäuskon juuren ilmentymä.
En usko, että olet koskaan kuullut Herran sanovan sinulle: ” Lakkaa itkemästä ja nouse polviltasi”. Herra moitti Moosesta: "Miksi huudat minulle?” (2 Moos.14:15). Hepreankielen sana tarkoittaa kirjaimellisesti: ”Miksi kiljut minulle?”
Miksi Jumala sanoi tämän Moosekselle? Siksi, että Jumala kutsui Mooseksen pelastamaan Israelin ja lupasi antaa hänelle äänen, jota kansa kuulisi (ks.2 Moos.3:18). tähän Mooses vastasi epäuskoisena: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt'" (2 Moos.4:1).
Ajattele, kuinka typerää Mooseksen epäusko oli. Jumalan voimalla hän oli jo tehnyt uskomattomia ihmeitä ja myöhemmin sai kokea kasvoista kasvoihin läheisyyden Jumalan kanssa. Mutta täällä Punaisen Meren rannalla hän epäröi epäuskossa, ja Jumala käski häntä: ”Ota arvovaltasi tämän kriisin hallintaan ja mene eteenpäin uskossa. Tuntien kuluttua tanssit ilosta”.
Kun me joudumme kasvotusten kriisin kanssa, vakuutamme itsellemme, että rukous on tärkein asia, minkä voimme tehdä. Tulee aika, jolloin Jumala kutsuu meitä toimimaan, tottelemaan hänen sanaansa uskossa, ettei meidän rukouksemme nouse epäuskosta.