Koko maailma näyttää järisevän juuri nyt nykyisten tapahtumien vuoksi. Melkein joka päivä heräämme asioiden uuteen kehitykseen, joka jäytää perustuksiamme. Viimeisen vuoden aikana maailma on saanut kokea ennätyksellisiä tulvia, tuhoavia tulipaloja, joka ovat pyyhkineet pois kokonaisia kaupunkeja, hurrikaaneja, maanjäristyksiä. Sen lisäksi me kohtaamme nopeaa, eittämätöntä moraalin vähentymistä yhteiskunnassamme.
”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille” (Joh.14:27). Tämä ihana sana Jeesukselta varmaan ihmetytti opetuslapsia. Heidän korvissaan se oli melkein uskomaton lupaus: Kristuksen rauhasta tulisi heidän rauhansa. Nämä kaksitoista miestä olivat saaneet ihmetellä sitä rauhaa, joka Jeesuksella oli ollut menneiden kolmen vuoden aikana. Heidän Mestarinsa oli aina tyyni, ei koskaan pelännyt, ei koskaan säikkynyt missään olosuhteissa. Nyt Jeesus lupasi heille saman rauhan!
”Sen tähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen” (1 Piet.1:6-9).
Tämän hetken todellisena Kristuksen seuraajana sinun täytyy tottua kaikenlaisiin ääniin ympärilläsi – sillä taistelu käydään mielessäsi. Jokainen pyhä, ilman yhtäkään poikkeusta, joutuu ottamaan osaa tähän salaiseen sotaan. Näemme Raamatusta, että jopa kuningas Daavid koki mielen taisteluita.
”Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan! … Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni… Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela.
Alors que le monde assiste à des désastres les uns après les autres et que le trouble augmente, “les hommes rendent l’âme de terreur dans l’attente de ce qui surviendra pour la terre” (Luc 21:26). Il y a eu de nombreux avertissements prophétiques à propos de telles calamités : tremblements de terre, famine, épidémies – et l’intérêt pour l’enlèvement de l’Eglise et la fin des temps a augmenté. Cependant, pour de nombreuses personnes, Dieu a été complètement ôté de l’équation.
Ei ole mitään ihastuttavampaa kuin vaeltaa joka päivä Pyhän Hengen kanssa. Liikkua ja hengittää Jumalan voimassa. Kuulla ääntä, joka tulee hengestäsi, sitten totella, mitä ikinä sinun pitää tehdä. Mennä minne hyvänsä, minne Hän käskee sinua menemään. Sanoa, mitä hän käskee sinun sanoa. Palvella ketä hyvänsä, jonka hän johtaa tiellesi. Juoda hänen viisautensa lähteestä, kun hän jakaa sitä sydämeesi ja mieleesi.
”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä” (Joh.6:63).
Ei ole olemassa ohjetta siihen, miten elää täysin riippuvaisena Herrasta, mutta on yksinkertaisia ohjeita, joita voit miettiä. Ensinnäkin, olla varma siitä, että Herra haluaa innokkaasti tehdä tahtonsa tiettäväksi sinulle aivan elämäsi pienimpiä yksityiskohtia myöden. Pyhä Henki, joka asuu sinussa, tietää Jumalan tahdon sinua kohtaan ja hän johtaa, ohjaa ja puhuu sinulle.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää” (Joh.15:16). Näihin vakaviin sanoihin hän äkkiä lisäsi: ”että teidän hedelmänne pysyisi”. Nämä sanat Kristus sovittaa opetuslapsiinsa tähän päivään asti. Hän siis sanoo: ”Olkaa varmoja siitä, että teidän hedelmänne pysyy”.
Joskus syyllistymme epäuskoon. Usein kohtaamme vielä uuden ongelman ja annamme vihollisen lannistaa itsemme. Voimme kehittää käsittämättömän yksinäisyyden tunteita tai täydellisen riittämättömyyden kokemuksen. Silloin tulemme siihen tulokseen, että Herra ei kuule meitä. Itku purkautuu sydämestämme: ”Jumala, missä sinä olet? Rukoilen, paastoan, tutkin sinun sanaasi. Mikset päästä minua tästä?”
Psalmi 34 on kokonaan Herramme uskollisuudesta, jolla hän päästää lapsiaan suurista koetuksista ja kriiseistä. Daavid julistaa: ”Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni…. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät…. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa…. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista” (Ps.34:4, 7, 17, 19).