”Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?” (Jes.58:6.
Jumala vapauttaa jotakin yliluonnollista rukouksen ja paaston kautta. Jes.58:10 sanoo meille: ”Jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niin kuin keskipäivä”.
Sen jälkeen, kun Pyhä Henki oli synnyttänyt seurakunnan ja merkinnyt Jeesuksen ensimmäiset seuraajat pyhällä liekillä, tuloksena oli heti dramaattinen ja kaiken kattava muutos heidän elämässään.
Kun Paavali kirjoitti kirjeen filippiläisille, häntä pidettiin roomalaisessa vankilassa, jalat kahlittuna kummallakin puolella olevaan sotilaaseen. Olosuhteet olivat hirveät ja Paavali kärsi paljon nöyryytyksiä, ei yhtään aikaa yksinään, ei mitään vapauksia.
Herra ilmestyi Aabrahamille ja antoi hänelle eriskummallisen käskyn: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan” (1 Moos.12:1).
Kuinka ihmeellistä! Yhtäkkiä Jumala valitsi miehen ja sanoi hänelle: ”Minä haluan, että nouset ja lähdet jättäen kaiken: kotisi, sukulaisesi, maasikin. Minä haluan lähettää sinut jonnekin ja johdan sinua matkalla sinne”.
Jeesus sanoo meille, mitä meidän tulee tehdä, kun näemme kaaoksen nousevan maailmassa: ”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" (Luuk.21:25-28).
Jeesus kertoo nuorukaisesta, joka otti osansa isänsä perinnöstä ja hävitti sen elämällä irstaasti. Hän päätyi varattomaksi, pilasi terveytensä ja ollessaan syvimmällä tilassaan päätti palata isänsä kotiin. Raamattu sanoo: ”Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi” (Luuk.15:20).
”Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Niin kuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’" (1Piet.1:13-16).
Jotta uskova voisi luottavasti pyytää ja vastaanottaa Herralta, hänen pitää seurata rukouksen lakeja, jotka Isä on asettanut. Nämä ohjeet löytyvät hajallaan Raamatun lehdiltä, ja niiden noudattaminen avaa kanavan Isän halukkaalta kädeltä omaan käteemme, jonka olemme ojentaneet tarpeessamme.
Jotta meistä tulisi sellaisia palvelijoita, jotka vaeltavat Jumalan arvovallassa, meidän pitää seistä kasvokkain omantuntomme edessä Jumalan nähden. Kun seisomme Herran edessä, meidät ajaa polvillemme nöyryys hänen pyhyytensä edessä.
Apostoli Paavali kuvaa sellaista palvelijaa, jolle arvovalta on annettu: ”Vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa” (2 Kor.4:2).
Mitä Jumalan kansa voi tehdä liikuttaakseen Herran sydäntä näinä vaarallisina aikoina? Onko seurakunta voimaton tekemään mitään? Pitääkö meidän vain istua ja odottaa Kristuksen paluuta vai onko meidät kutsuttu tekemään jotakin radikaalia? Kun ympärillämme oleva maailma järkkyy ja ihmiset menehtyvät pelätessään, silloin meidät kutsutaan ottamaan hengelliset aseemme ja taistelemaan vihollista vastaan. Varmaan Kristuksen seuraajilla on rooli näinä pimeinä aikoina, mutta mitä meidän pitäisi tehdä? Pitääkö meidän järjestäytyä riviin muun maailman kanssa, tarttua omaan piirakan palaseemme?