Kun Paavali kirjoitti kirjeen filippiläisille, häntä pidettiin roomalaisessa vankilassa, jalat kahlittuna kummallakin puolella olevaan sotilaaseen. Olosuhteet olivat hirveät ja Paavali kärsi paljon nöyryytyksiä, ei yhtään aikaa yksinään, ei mitään vapauksia.
Mieti sitä. Tässä on mies, joka oli ollut hyvin toimiva, kulkenut suoraa tietä ja aavoja meriä tavatakseen ja voidakseen kokea yhteyttä Jumalan ihmisten kanssa. Paavali sai suurimman ilonsa vierailuistaan seurakuntien luona. Hän oli ne perustanut itse eri puolille silloista maailmaa. Nyt hänet oli kahlittu, kirjaimellisesti sidottu kaikkein kovimpien ja jumalattomimpien miesten väliin.
Jotkut uskovat, jotka tunsivat Paavalin, alkoivat valittaa, että hän saattoi evankeliumin huonoon huutoon tilanteensa takia. Paavali silti päätti löytää Jumalan tarkoituksen, joka hänellä oli tuodessaan Paavalin joutua tällaiseen tilanteeseen. Sen sijaan, että olisi kysynyt: ”Miksi tämä tapahtui minulle?”, hän päätti löytää oman reaktionsa. Tämä Jumalan palvelija päätti: ”En voi muuttaa sitä, missä olen, mutta tiedän, että Herra on määrännyt askeleeni. Siksi kirkastan Kristusta ja olen hänen todistajanaan, niin kauan kuin olen näissä kahleissa”.
”Kristus nytkin, niin kuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta” (Fil.1:20). Paavali ei millään lailla lannistunut tai vähätellyt olosuhteitaan, vaan hän oli päättänyt, että Jumalan sanan piti saada arvonsa hänen vaikeuksistaan huolimatta. ”Nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani. Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva” (Fil.1:17 - 18).
Paavalin asenne on ihana esimerkki siitä, kuinka meidän tulisi lähteä vastatuuleen. On mahdollista tuhlata kaikki huomisemme odottaen kiihkeästi saada vapautus kärsimyksestämme, mutta jos siitä tulee keskipiste, meiltä jää väliin koetuksiemme ihmeet ja ilo, kun meitä vainotaan niissä. Paavalin sana filippiläisille oli: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” (Fil.4:4). Minäkin sanon teille: ”Iloitkaa aina Herrassa”.