”Sen tähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen” (1 Piet.1:6-9).
Pietari sanoo, että meidän on tarpeellista kulkea vähän aikaa koetusten lävitse. Toivoisin voivani saada kaikki elämäni koetukset kestämään vain hyvin lyhyen aikaa, etkö sinäkin? Mutta Pietari ei puhunut vain lyhyestä ajasta. Hän sanoo, että ollessamme täällä maan päällä emme voi paeta tulisia koetuksia, jotka aiheuttavat meille stressiä ja ahdistusta. Kun olemme tässä ruumiissa, meidän ei pidä luulla kärsimyksiämme epätavallisiksi. Jumala tietää ja aikoo tehdäkin jotakin voimallista koetustemme keskellä. ”Sen tähden te riemuitsette” (jae 6). Miksi kukaan riemuitsisi koetuksista ja ahdistuksista? Kreikan kielessä sana riemuita merkitsee oikeastaan hyppiä riemusta. Samaa sanaa käytetään Apostolien teoissa, kun rampa mies parani Pietarin pantua kätensä hänen päälleen (ks.Ap.t.3:9). Mutta riemuitseminen kärsimyksen keskellä rikkoo logiikkaa ja se voidaan käsittää, kun ymmärrämme, mitä Herra vaikuttaa sen kautta elämässämme. Kolme heprealaista miestä heitettiin pätsiin, mutta sen sijaan, että he olisivat palaneet poroiksi, heidät tuotiin siitä ulos täydellisen hyvässä kunnossa. Jumalan kunniaksi. Jopa kuningas vaikuttui heidän lujasta uskostaan Jumalaansa (ks.Dan.3:20-29).
Meistä on ihanaa lukea näitä todistuksia, mutta Jumala on sama tänään, kuin silloin. Hän kulkee mukanamme kaikissa koetuksissamme ja vie meidät voittoon, jos me luotamme häneen täydellisesti.