”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille” (Joh.14:27). Tämä ihana sana Jeesukselta varmaan ihmetytti opetuslapsia. Heidän korvissaan se oli melkein uskomaton lupaus: Kristuksen rauhasta tulisi heidän rauhansa. Nämä kaksitoista miestä olivat saaneet ihmetellä sitä rauhaa, joka Jeesuksella oli ollut menneiden kolmen vuoden aikana. Heidän Mestarinsa oli aina tyyni, ei koskaan pelännyt, ei koskaan säikkynyt missään olosuhteissa. Nyt Jeesus lupasi heille saman rauhan!
Sitten Jeesus lisäsi: ”En minä anna teille, niin kuin maailma antaa” (sama jae). Se ei ollut minkään mykän, rajoitetun alueen yhteisö rauha, eikä myöskään lyhytaikainen mielenrauha, jonka hyvin rikas yrittää saada ostettua aineellisilla asioilla. Ei, tämä oli Kristuksen oma rauha, joka käy yli inhimillisen ymmärryksen.
Tämän rauhan lahjan antamisaika oli hyvin tärkeä opetuslapsille, koska he olivat elämänsä kaikkein kovimman koetuksen kynnyksellä. Kristus jättäisi heidät, ja uutinen hänen pian tapahtuvasta lähdöstään tuli heille suurena shokkina. He olivat katsoneet eteenpäin, päivään, jolloin Herra perustaisi valtakuntansa maan päälle ja tekisi heistä hallitsijoita. Nyt heidän pitäisi kohdata tosiasia, että hänet annettaisiin pahojen miesten käsiin ja tapettaisiin.
”Minä nousen jälleen”, Mestari sanoi heille, ”ja Pyhä Henki johtaa teitä kaiken sen läpi, mitä teille tapahtuu”. Tässä kohdin opetuslapsilla oli vain lupaus Kristukselta hänen rauhastaan.
Pyhän Hengen työ on aina ollut kirkastaa Kristusta hänen kansalleen. Joh.16:14:ssä hän sanoo lyhyesti: ”Pyhä Henki puhuu teille minusta ja minun teistäni”. Yksinkertaisesti, hänen rauhansa tulee meille, kun Pyhä Henki kirkastaa meille Kristusta.
Kun vastaan otit Kristuksen, sait määrämitan Hänen Henkeään, ja Hengen työ jatkuu sinussa tähän päivään asti.