On vain yksi tapa ilahduttaa sydämesi ja pysyä iloisena. ”Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. … Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin… Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni… Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta”(Ps.42:2 -5). Tämä on Jumalan sanoma kaikille, jotka ”murehtivat”, kaikille, jotka ovat suruissaan, lyötyjä, masentuneita, lannistettuja ja ilottomia.
”Virta lähteinensä ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa”(Ps. 46:4 -5).
Niin, tuo virta on Jeesus, Hänen läsnäolonsa. Kun heität pois kaiken epäilyn ja pelon ja huudat: ”Herra, minä uskon ja Sinussa on toivoni, runsas toivo”, silloin Pyhä Henki voimallaan istuttaa sinut tämän virran äyräille.
On tärkeää juurtua syvälle Jumalaan, koska pahin on vielä tulossa!
Herra varoitti Israelia ottamasta sotasaalista viholliselta, jonka he olivat lyöneet. Miksi tuli tämä kielto? Siksi, etteivät he luottaisi ihmisen voimaan tai yrittäisi voittaa vihollisiaan aineellisen hyödyn vuoksi. Jumalan tahtoi, että heidän silmänsä olivat kohdistetut ylhäällä oleviin, ei ”tuhoon tuomittuihin”(aineellisiin tavaroihin, jotka kuihtuisivat kuin ruoho, ks. Joos.6:18).
“Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkö tähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?”(2 Kor.12:14- 15).
Miksi jotkut uskovat ovat täynnä rauhaa ja iloa, säteilevät hengellisen elämän hohdetta ja terveyttä kaikille, joita he tapaavat? Siksikö, että heillä ei ole ongelmia? Ei! Totuus on, että heillä saattaa olla niitä enemmän kuin sinulla, enemmän kuin useimmilla ihmisillä.
”Hän on kuin veden partaalle istutettu puu”(Jer.17:8). Tässä on ilmaistu jatkuvassa toivossa elämisen salaisuus, täynnä iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä olemisen salaisuus. Sitä ei löydä yrittämällä uudistua, tekemällä lupauksia Jumalalle. Et pysty niitä kuitenkaan pitämään.
Henkilö, joka kokee tämän lupauksen, ei voi olla enää toisten loukattavana, koska hän ei pane toivoansa heihin. Hänen odotuksensa kohdistuvat kaikki Herraan. Hän ei välitä, mitä ihminen tekee tai sanoo. Hänen silmänsä ovat Herrassa yksin. Herra ei koskaan hylkää tai petä häntä!
Yksi Amerikan suurista ihmeistä on uskomaton New Yorkin vesijohto. Se on rakennettu tiilistä, on kokonaan maan alla kilometrien pituisena ja tuo vettä tähän suurkaupunkiin. Mitä tapahtuisi, jos se katkaistaisiin eikä vettä enää virtaisi? New Yorkista tulisi ”poudan polttama paikka… asuttamaton suolamaa”(Jer.17:6). Voimme tulla toimeen ilman polttoainetta mutta emme ilman vettä.
”Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä”(Jer.17:5-8).
Jeesus ei ole koskaan ennen ollut innokkaampi näyttämään voimaansa kuin juuri nyt, koska Hänellä ei ole koskaan ollut enemmän voimaa kuin juuri nyt. Uskomme pitää mennä yli kuoleman rajan. Sen täytyy katsoa kasvoihin kaikkea, mikä on kuollutta ja julistaa: ”Jeesus ei koskaan anna periksi sille, mikä on kuollut”. Meidän ei tule koskaan antaa periksi kenellekään tai millekään, olkoon tilanteemme kuin toivoton tahansa.
Mikä kauhea näytelmä tapahtuikaan Jairuksen kodissa! Hän oli yksi Jeesuksen ajan synagogan esimies. Siellä oli sekasortoa, epäilyä, pelkoa ja valitusta, kun hänen tyttärensä kuoli.
”Ja he tulivat synagogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia. Ja käydessään sisään hän sanoi heille: ’Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu.’ Niin he nauroivat häntä”(Mark.5:38 - 40).