Miksi meistä tuntuu, että taistelemme jatkuvasti? Se on niin kuin sarjakuva, jossa toisella olkapäällä istuu paholainen ja toisella enkeli, kumpikin yrittää vetää huomion puoleensa. Me olemme taistelussa, emme tuollaisessa. Paavali kirjoittaa pääongelmastamme roomalaisille: ”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen.
Amerikkalaiset seurakunnat ovat jo kauan olleet ympäröivän yhteiskunnan paineessa. Langenneen yhteiskunnan teologiasta on tullut monen Jumalan ihmisen teologiaa. Nyt nousee toinen sukukunta, ihmiset, jotka ovat väsyneitä erämaahan, väsyneitä voimattomuuteen, väsyneitä Jeesuksen nimen polkemiseen maahan.
Viime aikoina Jumala on näyttänyt minulle asioita luottamisesta Häneen, sellaisia, joita en ennen ole nähnyt! Psalmista kirjoitti: ”Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään” (Ps.22:4 -5).
Monet uskovat tänään haluavat veren suojan syntiä vastaan, mutta ei puhdistusta. Vanhan Testamentin ilmestysmajan rituaali antaa esimerkin siitä vaelluksesta, joka uskovilla pitäisi olla Jumalan kanssa.
Ilmestysmajassa oli esipiha, jossa uhrieläin teurastettiin. Tämä takasi veren suojan synnistä. Ulkopuolella oli myös allas, jossa puhdistus tapahtui. Ei yksikään pappi voinut mennä Kaikkein Pyhimpään ja olla yhteydessä Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin käymättä ensin läpi puhdistusta.
Kerran pitkän matkan aikana Teen Challengen tilalta Pennsylvaniasta New Yorkiin, Herra puhui minun sisimmässäni: “On olemassa ehyt sydän. Haluan näyttää sinulle, mikä se on, niin voit etsiä sitä.” Siihen aikaan Jumala näytti sydämelleni, että Kristus antaa itsensä niille, jotka vaeltavat Hänen edessään ehyellä, kuuliaisella sydämellä.
”Herra tutkii kaikki sydämet”(1 Aik.28:9). Ehyt sydän huutaa Daavidin kanssa: “Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni… Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä”(Ps.139:23 - 24).
On mahdollista vaeltaa ehyellä sydämellä Herran edessä! Jumala sanoi Aabrahamille: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton”(1 Moos.17:1).
Jumala sanoi myös Israelin lapsille: ”Ole siis nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä”
(5 Moos.18:13). Daavid päätti sydämessään totella tätä käskyä. Hän sanoi: ”Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta… Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä” (Ps.101:2).
Useimmat meistä myöntävät, etteivät useinkaan koe Jumalan armon työtä itsessämme. Siksi me kallistumme epäilemään, ettei Hän asu meissä. Paavali osoitti tähän Galatalaiskirjeessään, kun hän kirjoitti: ”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä”(Gal.5:16).
Jos olet tottumaton Raamatun lukija, saatat nopeasti lukiessasi 1 Moos.11 ja 12, tehdä sen johtopäätöksen, että Aabrahamin isä oli jo kuollut, kun Jumala ojensi hänelle taivaallisen kohtalon kätensä. Kuitenkin, kun tutkimme yksinkertaisesti historiallisten henkilöiden elinikää ja ikäkautta, samalla tehden tarkkaa analyysiä sukupuista, saamme selville, ettei näin ollut laita.
”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä.
Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet… Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikään kuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti”(Hebr.11:24- 27).
Tottelemattomuus Jumalan Sanaa kohtaan tuottaa lopulta moraalin ja kristillisen luonteen kukistumisen.