Useimmat meistä myöntävät, etteivät useinkaan koe Jumalan armon työtä itsessämme. Siksi me kallistumme epäilemään, ettei Hän asu meissä. Paavali osoitti tähän Galatalaiskirjeessään, kun hän kirjoitti: ”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä”(Gal.5:16).
Se kuulostaa yksinkertaiselta, eikö vain? Meillä vain on tapana ottaa tämä Paavali neuvo kovana käskynä, jota pitää totella ankarin ponnistuksin. Me kiristelemme hampaitamme ja sanomme: ”Minä vaellan Hengessä tänään.” Kun sitten lankeamme, ajattelemme, ettemme ”olekaan hengellisiä”. Niinpä yritämme lujemmin vaeltaa Hengessä. Yhtäkkiä olemmekin lain alla, koska olemme kääntyneet lihallisten kykyjemme puoleen sen sijaan, että uskoisimme jo olevamme Hengessä.
Paavali sanoo: ”Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla”(Gal.5:18). Toisin sanoen, Jumalan Henki asuu sinussa, ja antaa sinulle koko ajan mahdollisuuden Hänen armoonsa, joka vahvistaa sinua. Kun Paavali sanoo: ”Vaeltakaa Hengessä”, hän tarkoittaa, ”vaeltakaa armon, ei lain alla.”
Sitten Paavali osoittaa Hengessä vaeltamisen tuloksen: ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki”(Gal.5:22- 23). Huomaa: näitä asioita ei saa tekemällä jotakin. Ne ovat vanhurskauden hedelmää, jonka Jumala on pannut meihin, tulosta Hänen työstään meissä.
Saatat kokea itsesi joskus hyvinkin rakastavaksi. Sen rakkauden Jumala on pannut sisimpääsi. Et ehkä koe iloa ja rauhaa, mutta nekin Jumala on istuttanut molemmat syvälle sisimpääsi. Hänen Henkensä tekee työtä sinussa joka päivä joka hetki, oman nimensä kunniaksi ja sinulle syväksi siunaukseksi.