Johannes ja hänen veljensä Jaakob olivat Johannes Kastajan, tulisen kansallismielisen profeetan opetuslapsia. Isänsä kalastusfirmassa työskennelleet, karkeat veljekset saivat itselleen lempinimen ”Ukkosenjyrinän pojat”. Toisin sanoen, he eivät antaneet kovin paljon periksi mistään.
Minäpä väitän rohkeasti: Kristillisyys ei ole pääasiassa uskonnon opetusta. Viime aikoina puhujakultti on melkein yliajanut meidät. Sitä, joka nousee selittämään yksityiskohtaisesti oikeata oppia, pidetään olennaisena. Ilman sellaista kykyä seurakunta ei voi tietää, mitä tehdä. Pohjois-Amerikan seurakunnat ovat tehneet saarnasta kokoontumisen keskusaiheen, sen sijaan, että oltaisiin armon istuimen edessä, jossa Jumalan toimii kansansa keskellä.
Itsevaltias Herra, jolla on kaikki valta ja voima, on meidän puolellamme. Tätä Jeesus on yrittänyt näyttää lapsilleen koko ajan. Hän sanoo: ”Jos voit, ymmärrä Jumalan suuruus ja se tosiasia, että Hän on meidän puolellamme!”
”Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani”(Ps.56:9).
”Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä? Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni”(Ps.118:6 -7).
”Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa”(Matt.10:31 -33).
Daavid sanoi: “Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan”(Ps.40:5).
Jumala puhui israelilaisille Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”(Jer.29:11).
Jotkut tätä lukevista ovat ottaneet lomaa ” hyvän taistelun käymisestä”. Olet sydämessäsi uupunut ja sanot itseksesi: ”Minun täytyy joko vähän höllentää tai katkean! En silti rakasta Herraa yhtään vähempää ja pysyn uskollisena. Täytyy vain kuunnella sydäntään, ja nyt se sanoo, että minun pitää rentoutua.”
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”(Joh.1:1). Johanneksen evankeliumin kuulijakunta koostui pääasiallisesti kreikkalaisen kulttuurin edustajista. Siksi hän heti alussa nimitti Jeesusta ”Sanaksi” viitaten kreikkalaiseen termiin logos. Kreikkalaiset olivat tutkineet tämän sanan sisältöä vuosisatojen ajan, ajatusta, joka puhui viisaudesta, tiedosta, järjestä, elämän tarkoituksesta, inhimillisen elämän olemassaolon filosofiasta.
Oletko koskaan kokenut, että rukouksestasi puuttuu jotakin? Jokin siinä ei ole tarpeeksi syvää tai tehokasta? Onhan suuri ero ihmisen oman yrityksen ja Jumalan vaikuttaman rukouksen välillä, koska vain jälkimmäinen todella pitäytyy Jumalaan. Mieti kuulun skotlantilaisen herätyssaarnaajan, John Knoxin rukousta, kun hän seisoi vuorenhuipulla ja huusi: ”Jumala, annan minulle Skotlanti tai minä kuolen!” Ennen pitkää ihmisiä alkoi tulla kaduilta Jumalan herättämään synnintuntoon.
Hius! Taivaallinen Isämme on laskenut päämme hiuksetkin. Jokaisella ihmisellä on päässään sata - sataviisikymmentä tuhatta hiusta. Jumala teki tukan päähämme eristeeksi kesää ja talvea silmällä pitäen, ei vain ulkonäön vuoksi. Kulmakarvamme pitävät hien pois silmistämme, ja silmäripsemme suojaavat silmäluomiamme, kun pöly tai pienet hyönteiset tulevat liian lähelle. Pienet karvat korvissamme ja nenänsieraimissamme suodattavat pikkuiset roskat, jotka tulevat sisään hengitysilman mukana.
Kävellessäni New Jerseyn maantietä pitkin sain puhua hyvän tovin Herrani kanssa. ”Herra, en pysty elämään pelon ja kaikenlaisen huolen alla. Haluan kohdata tulevaisuuteni levosta, ilosta ja pelkästä luottamuksesta”.