Paavali puhui kirjeissään Timoteukselle mahdollisuudesta langeta saatanan ansaan: ”Ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan”(1 Tim.3:7). Hän antoi mahdollisuuden päästä tuosta ansasta: ”Ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään”(2 Tim.2:26).
Herra haluaa ihmisiä, jotka pitävät kiinni uskostaan silloinkin, kun he menettävät kaiken.
”Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,… ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy”(Hebr.10:32, 34).
Näin puhuvat Jumalan ihmiset, joilla on ollut suuria kärsimyksiä ”valistetuiksi tultuaan”. He olivat nähneet valon! Heidän tavaransa oli ryöstetty, mutta usko teki heistä iloisia, koska heidän silmänsä olivat kiinnittyneet ”tavaraan, joka pysyy”.
Uskon, ettei seurakunnalle ja maailmalle ole koskaan aiemmin ollut yhtä tärkeää tuntea todellinen Jeesus, kuin juuri nyt. ”Todellisella Jeesuksella” tarkoitan ainoaa lähdettä, joka voisi tyydyttää ihmisen tarpeet ja ikävöinnin, niin rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen ikävä; arvokkaan, tarkoituksellisen elämän toivo.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa näemme Aabrahamin, uskomme esikuvan kasvavan, kukoistavan ja enentyvän sen täyttymyksessä, minkä Jumala oli valmistanut häntä varten. Hänen esimerkkinsä mukaisesti Raamattu ehdottaa kasvamisen ja kehityksen elämää joka uskovalle, missä tämä sitten haluaakin vaeltaa ”uskosta uskoon ja voimasta voimaan”. Neljännessätoista luvussa Aabraham ilmaisee meille uskossa vaeltamisen kaikkein tärkeimmän ja kuitenkin vähiten tunnistetun salaisuuden.
Uudella Testamentilla on paljon sanottavaa kurituksesta (kasvatuksellisesta korjaamisesta): ”Ja te olette unhottaneet kehotuksen, joka puhuu teille niin kuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa". Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niin kuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?” (Hebr.12:5-7).
Kaikki Vanhan Testamentin profeetat ennustivat, että Jumalan kansa joutuisi kultasepän tuleen. ”Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niin kuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niin kuin kulta koetellaan"(Sak.13:9).
”Sillä hän on niin kuin kultasepän tuli ja niin kuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa”(Mal.3:2-3).
Jumala on antanut meille voimakkaan aseen kaikkia uskoamme kohtaan tehtyjä hyökkäyksiä vastaan. ”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa”(Hebr.12:1).
Rakas lukija, me olemme kauheassa sodassa, joka on elämän ja kuoleman taistelua uskomme puolesta. Saatana on päättänyt tuhota Jumalan valittujen uskon. Mitä vahvempi uskosi on, sitä kovemmin hän hyökkää sinua kohtaan.
Kun usko hajoaa tai katoaa, uskovasta tulee heikko, ja hän kääntyy epäjumalan palvelukseen ja pahuuteen. Paavali sanoi, että jotkut olivat heittäneet uskonsa tiepuoleen. Hän haastoi Timoteusta taistelemaan hyvän uskontaiston ”säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet”(1 Tim.1:19).
Pappina olen huomannut yleisen ongelman, kun ihmiset istuvat toimistossani sielunhoidossa. ”En ole pystynyt täyttämään Jumalan mittaa”, he sanovat surkeina. ”Syntini on irrottanut minut yhteydestä Herraan.” He luulevat, että heidän syntinsä karkottavat Pyhän Hengen niin kuin kyyhkysen leijumaan ilmassa, kunnes heidän sydämensä on taas oikealla tolalla.
En käsitä, miten ihmiset väittävät Jeesusta Vapahtajakseen ja silti elävät, kuin eivät olisi koskaan kokeneet Hänen pelastavaa armoaan. Kuinka he voivat pyytää Jumalaa pelastamaan, jos edelleen elävät katumattomina? Kuinka he voivat puhua ikään kuin tuntevansa Kristuksen, kun heidän toimintansa selvästi osoittaa, etteivät he tiedä mitään Hänestä.