"Ja syttyi sota taivaassa" (Ilm.12:7).
Tänään kuulemme paljon puhetta sodasta ja terrorismista. Kuulemme ?pyhästä sodasta? (jihad), sodasta Palestiinassa, sodan uhasta Pohjois-Koreassa. Ei koskaan historiassa ole ollut tällaista sodan aikaa maan päällä. Näitä selkkauksia julkaistaan laajalti, koska meillä on nopeat tiedotusvälineet. Melkein heti saamme tietää pommi-iskuista, yllätyshyökkäyksistä, kuolonuhreista.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja kertoo meille, "Ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hebr. 4:15).
Jos on sellainen valitus, jota kuulen jatkuvasti kristityilt kaikkialla ympri maailmaa, se on tm: "En lyd mistn hyv seurakuntaa! Tarvitsen paikan, miss perheeni voi palvella - miss voimme kuulla todellista Sanaa taivaasta, ja miss lapseni voivat kasvaa tuntien oikeaa vanhurskautta. Mutta en vain lyd tuollaista seurakuntaa!"
Raamattu kertoo meille, että kun Kristus nousi taivaaseen, hän otti tehtäväkseen Ylimmäisen Papin viran toimiakseen kaikkien niiden hyväksi, jotka uskossa kääntyvät Hänen puoleensa. "Mutta tällä [Jeesuksella] on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti." (Hebr. 7:24.)
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo... Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta." (Room. 5:1,2;17.)
Kaikessa maailmassa kristityille vaikeinta on antaa anteeksi. Kun seurakunnassa puhutaan anteeksi antamisesta, eheyttämisestä ja parannuksesta, hyvin pieni osa siitä todella tehdään. Me kaikki ajattelemme mielellämme olevamme rauhantekijöitä, niitä, jotka nostavat langenneita pystyyn, aina antaen anteeksi ja unohtaen. Mutta jopa kaikista syvimmin hengelliset ovat tänä päivänä syyllisiä veljien ja siskojen haavoittamiseen, koska he eivät osoita anteeksi antamisen henkeä.
Kansallinen keskusteluradio käytti hiljattain aikaa kaksi tuntia keskittyen Ilmestyskirjaan. Ohjelman vetäjä esitti seuraavanlaisia kysymyksiä kuuntelijoilleen: "Uskotteko, että kaikki äskettäin tapahtuneet suuronnettomuudet ovat Jumalan tuomioita kansakuntamme syntien tähden? Uskotteko, että Ilmestyskirjan ennustukset toteutuvat? Uskotteko, että elämme lopun ajassa?"
Tahdon puhua teille sanasta "heltymätön". Se merkitsee sellaista, mikä ei vähene intensiivisyydessään tai ponnisteluissaan - periksi antamaton, myönnytyksiä tekemätön, sellainen, jota eivät olosuhteet kykene muuttamaan. Heltymätön pysyy päättämässään suunnassa.
Kun Jeesus oli puhunut Vuorisaarnan, hänen kuuntelijansa istuivat syvässä kunnioituksessa häntä kohtaan. Raamattu sanoo: 'Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.' (Matt.7:28-29). Kreikankielen valtaa tarkoittava sana tässä jakeessa merkitsee 'taituruudella, voimalla, vapaasti; olla hallinnassa'. Jeesuksen kuuntelijat sanoivat itse asiassa: 'Tämä mies tietää mitä puhuu'.
"Sillä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus."
