”Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa” (2 Kor.1:10).
Paavali puhuu tässä Jumalan pelastavasta voimasta – menneestä, nykyisestä ja tulevasta! Hän sanoo: ”Jumala on pelastanut meidät menneisyydessä. Hän pelastaa meidät nyt ja hän pelastaa meidät tulevaisuudessakin kaikesta huolesta ja koettelemuksesta. Meidän ei tarvitse pelätä mitään, mikä tulee tiellemme, koska tiedämme, että Jumala aikoo pelastaa meidät!
Tämä on voimallinen julistus, mutta monet unohtavat Herramme antamat menneet siunaukset, aivan niin kuin Israelin lapsetkin tekivät. Oi, mistä kaikesta Jumala pelastikaan heidät! Hän johti heitä pilvessä päivällä ja yöllä. Hän halkaisi Punaisen Meren, niin että he saattoivat kulkea yli kuivaa maata pitkin. Hän antoi heille mannaa taivaasta ja vesivirtoja kalliosta. (Lue seuraavat Raamatunkohdat: 2 Moos.13:21; 14:21-22¸16:31; Ps.78:16). Silti he kiusasivat Jumalaa ja puhuivat häntä vastaan.
Valitettavasti tätä tapahtuu usein meillekin. Sanomme: ”No, olin tosi tiukassa paikassa ja Jumala pelasti minut. Mutta tällä kertaa se on eri juttu”.
Rakastava Isämme haluaa meidän joutuvan uskossamme paikkaan, jossa me luotamme häneen jokaisessa kriisissä, kiusauksessa, kyselemättä. Hän haluaa, ettemme koskaan enää epäile hänen voivan pelastaa meidät.
Älä käsitä väärin. Edelleenkin joudumme taistelemaan hyvän uskontaistelun. Herra kykenee antamaan meille joskus ”yli voimiemme käyviä taakkoja”, niin kuin Paavali kirjoittaa 2 Kor.1:8:ssa. Häntäkin koeteltiin yli hänen omien voimiensa, niin ettei hän enää luottanut itseensä. Niin hän kääntyi Herran puoleen!
Joskus meidän täytyy myöntää olevamme omien voimien lopussa ja käydä polvillemme Herran eteen! Rohkaisen sinua rukoilemaan Herraa tänään ja luottamaan häneen. Hän on uskollinen ja pelastaa sinut.