Tämän päivän kulttuurissa monilla kristityillä on epätietoisuutta voittamisen määritelmästä. Aivan liian usein emme edes osaa selittää, miltä voitto näyttää. Pastorit ajattelevat, että saadakseen seurakuntansa ns. voittavaksi, heillä pitää olla suuremmat rakennukset, komeampi budjetti, tehokas ylistysryhmä, hyvät lapsityöntekijät. Liikemiehet ajattelevat, että työntekijöiden lisääminen, voiton eneneminen ja oman asemansa pönkittäminen kuuluvat voittamiseen. Kaikki nämä asiat ovat tietenkin hyviä ja jossakin mielessä ne kuuluvatkin voittoon. Paavali kuitenkin määrittelee voittamisen aivan toisella tavalla. Hän vie meidät Jumalan sanoman ytimeen, Jeesukseen Kristukseen ja siihen, kuinka voittopalkinto saadaan.
”Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil.3:13 -14).
”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte” (1 Kor.9:24). Paavali lisää, että hän ei vain ”taistele ilmaan hosuen” ja juosten epävarmana (1Kor.9:26). Hän kurittaa itseänsä niin, ettei häntä hyljätä kilpailussa. Liian monet kristityt tänään ryntäilevät tusinaan eri suuntaan löytääkseen erilaisia työmenetelmiä ja itsensä kehittämisen tuloksia. Tosiaan, he saattavat tehdä monia hyviäkin juttuja, mutta eivät saavuta sitä voittopalkintoa, josta Paavali puhuu, saada ihmiset ylittämään maaliviivan.
Päättäkäämme olla kuin Paavali. Kaikki meidän ympärillämme ovat murtuneita ihmisiä, ilman Jeesusta, synnin sitomia ja kulkemassa iankaikkisuutta kohti ilman Jumalaa. Meidän täytyy kertoa heille hyviä uutisia Jeesuksesta Kristuksesta, että hän kuoli ristillä heidän puolestaan. Sen kautta heistä voi tulla puhtaita ja pyhiä. Toisenlainen voitto! Toisenlainen voittopalkinto!