Läpi Raamatun Jumalan kansaa kehotetaan rukoilemaan kaikkina aikoina, niin hyvinä kuin pahoina. Ei väliä, millainen tilanteemme on, meidän tulee rukoilla lakkaamatta. ”Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa” (1 Tess.5:16- 18).
Uskon, että jokainen vakava kristitty haluaa rukoilla, mutta jopa kypsätkin uskovat laiskistuvat tai pitävät sitä joskus vaikeana. Rukoiltuani paljon ja tutkittuani Jumalan sanaa, uskon Herran valaisseen tätä asiaa minulle. Tässä on viisi tavallisinta estettä jatkuvalle rukoukselle:
- Vaikeus uskoa, että rukouksemme otetaan vastaan. Jopa kuultuaan armon evankeliumin julistamista vuosikausia joiltakin kristityiltä puuttuu luottamus siihen, että Herra hyväksyy heidät.
- Syyllisyyden tunne, kun rukoilee vain vaikeuksissa. Raamattu sanoo meille: ”Hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää” (Ps.102:17). Jumala ei koskaan kieltäydy kuulemasta rukouksiamme vain siksi, että me tuomme ne kriisissä.
- Luulemme väärin, että rukouksen pitää olla uupunutta ja kovaäänistä. Joskus palava rukous on sopiva, mutta Jumala haluaa kuulla meitä, vaikkemme korota ääntämme.
- Painotamme äänettömän rukouksen arvoa äänekästä rukousta vastaan. Uskon, että hiljainen, äänetön rukous on tehokas. Puhuuhan Paavali ”rukoilemisesta lakkaamatta”. Uskon, että hän tarkoittaa sillä äänetöntä rukousta. Joskus kyllä ääneen lausuttu rukous antaa siunatun lohdutuksen.
- Voittoisa rukous ei ole mahdollista ilman Pyhän Hengen apua. Paavali kirjoittaa: ”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla” (Room.8:26).
Pyydä Pyhää Henkeä opettamaan sinulle rukoilemista. Hän panee kiitosmielen sydämeesi ja, kun vastaat hänen ääneensä, huomaat hurskaan rukouksen virtaavan sielustasi.