Saarnasin kerran tarpeestamme näyttää rakkautta läheisillemme. Puhuin syntisyydestä, joka herää helposti, ja Pyhä Henki osoitti minun itseni olevan syyllinen juuri siihen syntiin. Olen oppinut, että on parasta kuunnella Pyhän Hengen puhetta. Tein välittömästi parannusta ja sitten, rukoiltuani ja etsittyäni Herraa todella pitkään, vakuutuin siitä, että olin voittanut tuon synnin.
”Vaelsin voitossa” muutaman päivän, kunnes puhelinkeskustelu erään läheisen ystävän kanssa aivan odottamatta sytytti sisimmässäni vihan ja välinpitämättömyyden. Huolestuin niin, etten pystynyt keskittymään Herraan ja aloin syyttää paholaista siitä, että ystäväni loukkasi minua. ”Jumala, paholainen käytti ystävääni herättämään minussa synnin”.
Jumala ei aikonut antaa minun päästä eteenpäin sillä asenteella ja hän puhui minulle pienellä, hiljaisella äänellä: ”David, sinä tukeudut nyt lihaasi. Sinä annat menneitten loukkauksien ja pettymysten hallita sinua, ja se on vaarallista”.
Tajusin, ettei ärsyyntymiseni ollut suoraa tulosta loukkaavasta keskustelusta, vaan siitä, että olin langennut vanhaan tapaani, josta jo olin luullut päässeeni eli siihen, että annoin asioiden kiehua sisälläni (ks.Ef.4:26-27). Kun tämä iski tajuntaani, itkin Herran edessä. ”Opinko minä koskaan? Annoit minulle tämän saarnan aiheen, ja minä puhuin suurelle joukolle, mutta en ollut vaeltanut voitossa juuri tuolla alueella”.
Tunsin itseni juoksijaksi, joka oli kaatunut kilpailun aikana, ja rukoilin: ”Herra, haluan kovasti voittaa palkinnon kilpailussa tulla sinun kaltaiseksesi (ks.Room.8:29). Kaikki nämä vuodet yhteistä vaellusta sinun kanssasi, enkä edelleenkään ole päässyt lähellekään maalia. Voi, Herra haluan olla Jeesuksen kaltainen”.
Tottele Pyhän Hengen uskollista ääntä ja etsi Herran kasvoja. Hämmästyt siitä, kuinka nopeasti hän palauttaa sinulle voittosi.