Monet meistä tarvitsevat tänä päivänä hengellistä rohkeutta. Olemme kuulleet erinomaista opetusta ja lukeneet useita Raamatunkäännöksiä. Taritsemme Pyhän Hengen työn ”kohennusta” sisimmässämme. Meidän pitää antautua rukoukseen Jumalalle uudestaan. Raamatun lukeminen ja uudesti Pyhälle Hengelle antautuminen on tärkeä. Meidän tulee myös erottautua sellaisista ajatuksista, sanoista ja teoista, jotka estävät Hengen virtaamista. Raamattu sanoo: ”Lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä” (Jaak.4:8).
Jos nöyrästi etsimme uutta läheisempää suhdetta Jumalaan, hän ei varmasti aja meitä pois. Jos hän antoi meille Jeesuksen, kun olimme vielä syntisiä, voisiko hän nyt meidän taivaallisena Isänämme hyljätä pyyntömme saada enemmän Hengen rohkeutta? Sehän olisi kaikkea vastaan, minkä tunnemme hänestä Raamatun kautta.
Kuinka moni uskova tuntee elämänsä lopulla jotenkin jääneensä paitsi Jumalan täyttä suunnitelmaa elämässään? Ehkä he ajattelevat, että Jumalalla oli kyllä jotakin heille, mutta he itse hälvensivät sen. Tämä on huono ajatus. Jos annamme Pyhän Hengen toimia kauttamme, näemme hänen suunnitelmansa ja tarkoituksessa täyttyneenä. Emme elämämme lopulla joudukaan katumaan niin monia tilaisuuksia tekemiseen enemmän Kristukselle.
Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten paljon annamme Jumalan Pyhän Hengen tehdä työtä meissä ja kauttamme. Voimme elää päivämme epäröiden pelokkaasti. Tai me ”voimme päästää irti ja antaa Jumalan”. Jumalan suunnitelma meille ei ole sitä, mitä me olemme tai mitä lahjoja tuomme pöydälle. Se on hänen omia lähteitään ja Jumalan armoa, jotka hän on luvannut meille.
Sano siis luottavasti: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?" (Hebr.13:6, kursiivi kirjoittajan).
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä.