Jeesus sanoi Getsemanessa: “Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti" (Matt.26:38). Voitko kuvitella Jumalan Poikaa hämmennyksen yössä? Eikö hän tiennyt, että hän voittaisi helvetin ja kuoleman? Eikö hänellä ollut sisäistä kokemusta johdatuksesta ja päämäärästä. Eikö hän tiennyt, että Isä oli hänen kanssaan?
Sukupolvesta toiseen on sanottu uskoville, että uskossa olemisen kovin vaihe on viimeiset puoli tuntia. Haluaisin lisätä tähän sanan, että hämmennyksen yö tulee juuri ennen voittoa, juuri kun pimeys murtuu ja valo alkaa koittaa.
Juuri, ennen kuin Saatanan valta murtuu, sinä joudut kohtaamaan hirveän hämmennyksen yön. Sinä hetkenä sinusta tuntuu, kuin kaikki johdatus olisi tiessään ja elämän tarkoitus hävinnyt. Jumalan Hengen lähellä olo, johon kerran luotit, näyttää myös haihtuneen. Voit yhtyä Jobiin, kun hän sanoi: ”Jos tämä on Jumala työtä, en sitä ymmärrä.” (ks. Job 23:8).
Monet Kristuksen ruumiin jäsenet kohtaavat samanlaisia moraalisia haasteita kuin Daavid. He ajattelevat hämmennyksen yössään: “Jumala, miksi minä? Minun sydämeni etsi sinua, kun syntini kävi ylitseni. Sieluni on kovin kiusattu. En ymmärrä.”
Älä mieti hetkeäkään, että joku jota Jumala on käyttänyt suuresti, tietäisi vastauksen siihen. Tiedän, millaista on kohdata Jumalan vaitiolo juuri hämmennyksen yönä. Tiedän, miltä tuntuu vaeltaa sekasorron ja hämmennyksen kautta, kun ei ole selvää johdatusta. Kaikki aiemmat johdatuksen ja järkeilyn kaavani ovat turhia. En voi nähdä edessäni olevaa tietä ja minun pitää alentua tällaiseen rukoukseen: ”Herra, mitä on tapahtunut? En tiedä, mitä tietä tulee kulkea”.
Me kaikki joudumme tuohon yöhön. Kiitos Jumalalle, se on ohimenevä kausi. Herra tahtoo kirkastaa polkumme. Hän on luvannut: ”Minä käännyn puoleesi rakkaudessani”. Niin hän tahtoo tehdä meille, lapsilleen, ulottaen meihin anteeksiantamuksensa eristäytymisemme aikana.