Kun Jumala sanoo ihmiskunnalle: ”Usko”, hän vaatii jotakin järjetöntä. Usko on täysin epäloogista, ja sen määritelmäkin on aika mieletön. Mieti tätä: Hebrealaiskirje sanoo, että usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan, ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy (ks.Hebr.11:1). Meille sanotaan lyhyesti: ”Se ei ole käsinkosketeltavaa tai todistettavaa”. Kuitenkin meitä pyydetään uskomaan.
Itse asiassa kohtaamme elämässämme haastavia tilanteita. Silti uskon, että löydämme tarvitsemamme avun.
Miettikäämme Aabrahamia, Jumala sanoi hänelle: Nouse ja lähde maastasi”. Varmaan Aabraham ihmetteli: ”Minne minun pitää lähteä, Herra?”. Mutta Jumala käski hänen vain lähteä.
Tämä ei ollut loogista, vaan näytti järjettömältä. Jos mies tulisi kotiin ja sanoisi vaimolleen, että heidän pitää muuttaa heti, vaimolla olisi kaikenlaisia kysymyksiä. Minne? Miksi? Kuinka? Koska? Eikä kävisi päinsä miehen jättää vastaamatta.
Mutta Aabraham oli kuullut Jumalasta! ”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva” (Hebr.11:8). Aabraham pakkasi perheensä ja tavaransa ja lähti tietämättä, mikä olisi heidän päämääränsä. Hän tiesi vain kuulleensa lyhyen sanan Jumalalta. Hänen piti lähteä varmana siitä, ettei mitään pahaa tapahtuisi hänelle.
Usko vaati, että Aabraham toimi pelkän lupauksen tähden. Hän totteli ja Raamattu sanoo: ”Ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi” (1 Moos.15:6).
Herra sanoo sinulle, aivan niin hän sanoi Aabrahamille: ”Minä annan sanani ja vastaan sinun rukoukseesi”. ”Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli …. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa” (Ps. 34:6,15). Luota tänään, että hän antaa sinulle juuri sen, mitä tarvitset.