Rukouksessa on uskon kasvun salaisuus, mutta jos menemme valtaistuimen eteen ainoastaan omien asioidemme ja tarpeidemme tähden, olemme itsekkäitä. Raamattu osoittaa meille, ettemme voi laiminlyödä rukousta niiden puolesta, jotka ovat ympärillämme ja antaa esimerkin ”esirukouksesta” (ks. 2 Kor.1:11).
Ihmiset sanovat usein: ”Rukoilen sinun puolestasi” ja he ehkä rukoilevat kerran tai kaksi ja sitten nopeasti unohtavat muitten tarpeet. Tosi esirukoilija on sellainen, että hän rukoilee lakkaamatta toisten tarpeiden puolesta. Hän ei rukoile ainoastaan kerran ja sitten lopeta. ei, hän rukoilee heidän puolestaan päivittäin.
Sinun rukouksesi ei tarvitse olla pitkä. Kerro vain pyyntösi ja luota siihen, että Jumala kuulee.
Tämä kuvattiin minulle kerran, kun olin vuoteenomana. Eräs lastenlapsistani tuli sisään ja ilmoitti: ” Isoisä, minä aion rukoilla sinun puolestasi”. Minun pieni esirukoilijani pani kätensä pääni päälle ja rukoili: ”Jeesus tee hänet jälleen terveeksi”.
Minä hymyilin ja kiitin häntä rukouksesta. Mutta hän ei laskenut katsettaan minusta. Lopulta hän sanoi: ”Sinä parannuit. Nouse ylös!” Niin minä nousin – ja olin terve - Hänen uskon rukouksensa saattoi minut jaloilleni.
Valtavia ihmeitä tapahtuu, kun Jumalan pyhät etsivät häntä ahkerasti lapsenomaisella uskolla toisten tarpeiden tähden. Voimme lukea Raamatusta ja nähdä kuinka Jumala on koskettanut voimallisesti rukouksen tuloksena. Niistä meidän tulee ottaa rohkaisua itsellemme esirukoilijana. Paavali todistaa meille koskettavasti:
”Itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa, kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut” (2 Kor.1:9- 11).