Usko on käsky, ja Jumala vastaa niille, jotka harjoittavat sitä. Useimmat vastaanottamamme todistukset sisältävät tämän totuuden. Joka kerta, kun uskova harjoitti Jumalan Sanan totuutta, Jeesus tuli hänen luokseen. Hänen palveleva Henkensä toi heille lohdutuksen ja uudisti heidän voimansa pimeänä hetkenä.
Ei tietenkään ole aina helppoa harjoittaa uskoa, kun meihin sattuu. Usein meiltä puuttuu voimaa, kun kipu käy meidän ylitsemme. Sellaisina aikoina uskovat saattavat antaa Jumalan lupauksien livahtaa ohitsensa.
C.H. Spurgeon, yksi historian suurimmista saarnaajista, kärsi vakavasta masennuksesta. Siihen aikaan hänen tilaansa nimitettiin ”melankoliaksi”. Mikä oli Spurgeonin nauttima lääke? Hän tarttui psalmeihin. Jumalan kestävät lupaukset olivat ainoa todellinen lohdutuksen lähde Spurgeonille, kun hänen maailmansa näytti kaatuvan hänen ympärillään. Kun saarnaajalla ei ollut voimia lukea niitä itse, hänellä oli joku lukija vierellään. Hän tiesi, että juuri psalmit antaisivat hänelle lohtua ja voimaa. ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”(Room.10:17).
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hebr.11:6). Tämä sana on tarkoitettu erityisesti koetuksissa oleville uskoville. Herra sanoo siinä: ”Minä palkitsen sinut koetuksessasi. Olen tällä kertaa pannut sivuun voiman siunauksen ja kuitenkin haluan sinun saavan sen. Riennä tavoittamaan se!”.
Meidän tulee kyllästää itsemme Jumalan sanalla, muistaa hänen lupauksiaan, luottaa hänen uskollisuuteensa ja riippua siinä, mikä on totta. Vain sillä lailla voimme suojella itsemme riivaajien äänen kiusalta.
Mitä enemmän ymmärrämme ja uskomme Jumalamme suuruuteen, sitä enemmän olemme valmistautuneita tuleviin päiviin.