”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette” (1 Kor.3:16 – 17).
Paavali alkaa tämän kirjeensä kohdan kysymällä: ”Ettekö tiedä?” Se tuntuu vähän oudolta, koska Korinton kristityt olivat jo melkein kahdeksanvuotiaita uskossaan. Silti hän kysyy heiltä aivan alkeellisen kysymyksen: ”Ettekö tiedä, että olette Jumalan temppeli?” Ehkäpä he eivät olleet oikein käsittäneet tuota tosiasiaa, vaikka Paavali oli opettanut heitä siitä aiemmin.
Haluan nyt kysyä tätä sinulta. Tiedätkö todella olevasi Jumalan temppeli? Oletko varma? Onko se iskostunut sydämeesi? Tämä Jumala, joka asuu meissä, on valo, jota emme voi lähestyä. Niin ihmeellinen, kirkas, valtava, kallisarvoinen, rakastava, puhdas ja pyhä on ottanut meidät asuinpaikakseen, joiden sydän on nöyrä ja särkynyt.
Miten vaikuttaa sinuun tieto siitä, että Jumala, kaiken Luoja, asuu sinussa? Mitä se vaikuttaa kaikkiin elämäsi ongelmiin ja kriiseihin, joita kohtaat? Koetuksiin ja ahdistuksiin, murheisiin ja kipuihin elämässäsi?
Kristus elää sinussa, Jumalan läsnäolon ilmentymänä. Jumalan tuli, joka johdatti ja ohjasi Israelin lapsia, on päättänyt kulkea edelläsi. Hän sanoi: ”Hetki vain! Koetatko ehtiä minun luokseni, vai tulenko minä asumaan luonasi”. Tulenpatsaana, pilvenä, savupatsaana. Hän elää nyt sinussa. Hengen johdatuksena, ohjaamana, voimana, mahdollisuuksina, rakkautena, hedelmänä.
Meidän pitää pyytää Pyhää Henkeä avuksi suhteessa Jumalaan: elämäntavassamme, hartauskokemuksessa, jokapäiväisessä vaelluksessamme hänen kanssaan.