Paavali, pastori, vanhempi ja apostoli oli aloittanut seurakunnan Korintossa. Hän välitti kovasti sen ihmisistä ja hänellä oli heille erityinen sanoma: ”Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi” (1 Kor.13:3).
Paavali puhui usein opillisia asioita, mutta tällä kertaa suoraan ”perheelle”, ihmisille, jotka kokoontuivat siellä. Hän kehotti heitä tulemaan terveiksi uskoviksi. ja hän halusi vakuuttaa rakkauttansa heitä kohtaan. Heidän tuli myös rakastaa samoin toinen toisiaan. Maailma on täynnä jakautumista ja hylkäämistä. Siksi uusien uskovien täytyisi voida kohdata seurakunnassa jotakin täysin toisenlaista.
Joillekin on helpompaa rakastaa Afrikan tai Intian tai Kiinan kansalaisia kuin toinen toistaan seurakunnassa. Ihmisillä on vaikeuksia. He ole aina uskollisia, rakastavia ja anteeksiantavia. Niinpä on joskus vaikeata pysyä Kristuksen rakkaudessa heitä kohtaan. Siihen Jumala kuitenkin meitä kutsuu. Siitä Paavalikin puhuu. Voit uuvuttaa itsesi evankelioidessasi omaa kaupunkiasi sydämestäsi ja lähetysmielellä, mutta et rakasta niitä, jotka ovat ympärilläsi eikä se ole ollenkaan tehokasta.
Me voimme käännyttää ihmisiä kristinuskoon, mutta sydämissämme meillä pitää olla rakkaus toinen toistamme kohtaan. Haluaisin, että kaikki uskovat olisivat evankelioivia, palavia kadonneiden, köyhien ja hädässä olevien saavuttamiseksi, mutta haluaisin nähdä heidät myös rakkauden täyttäminä. Mitä enemmän ponnistelemme tuon Paavalin tänään opettaman Kristuksen ruumiin jäsenenä olemisen puolesta, sitä terveemmäksi seurakunta tulee ja samoin uudet uskovat.
Terveys on tarttuvaa samoin kuin sairaus. Siksi levittäkäämme lähimmäisillemme rakkautta ja iloa Herrassa.