Monet ihmiset ovat turhautuneita, koska heillä on kovin vähän kokemusta Jumalan sanasta, vaikka heillä onkin paljon tietoa siitä.
Vanhassa Testamentissa ja jopa Jeesuksen aikoihin juutalaisen elämän keskeisin asia oli Jumalan sanan ahkera opiskelu. Hebrealainen lapsi aloitti koulunkäynnin kuusivuotiaana ja hänen opiskelunsa alkoi jakeella: ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi” (5 Moos.6:4). Sitten kuuden vuoden iästä yhdeksään hän opiskeli tooraa, viittä Mooseksen kirjaa. Jotkut historioitsijat kertovat meille, että älykkäimmät lapset osasivat koko tooran ulkoa. Uskomatonta!
”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä” (Ps.34:8). Rabbi todella kaatoi hunajaa liitutaululle luokassa, kastoi sormensa hunajaan ja antoi lasten maistaa sitä. Kun hunaja pyyhittiin pois taululta, ilmestyivät oppitunnin kirjaimet. Mikä suloinen tapa alkaa opinnot. Kun lapset sitten edistyivät oppimisessaan, heille kehittyi ihmeellinen juutalainen tapa väitellä keskenään, auttaa myös riitelyyn.
Jeesuksen päivinä lakimies nousi testaamaan häntä ja sanoi: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" (Luuk.10:25). Loistava nuori kirjanoppinut oli innoissaan, kun pääsi väittelemään Mestarin kanssa, mutta Jeesus sanoi: "Mitä laissa on kirjoitettuna?” (Luuk.10:26). Nuorukainen vastasi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"(Luuk.10:27). Jeesus sanoi hänelle jakeessa 28: "Tee se, niin sinä saat elää" ilmaisten kutsun toimintaan.
Sitten Jeesus kertoi vertauksen laupiaasta samarialaisesta, haastoi nuoren lainoppineen kääntäen hänen maailmansa ylösalaisin. Hän teki selväksi, ettei riittänyt ainoastaan ulkoa osaaminen tai väittely Jumalan sanasta, vaan toimiminen sen mukaan.
Jeesuksen kutsu käy paljon yli kuulemisen ja ulkoa oppimisen: meidän tulee panna hänen sanansa täytäntöön.