“Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri" (Matt.7:24- 27).
Jeesus kuvaa tässä sen talon kestävyyttä tulevassa myrskyssä, joka on perustettu vahvalle perustalle. Jeesus puhuu tässä meidän vaelluksestamme hänen kanssaan. Me rakennamme perustusta tullessamme tuntemaan Kristusta ja ymmärtämään hänen teitään. Me rakennamme uskoomme määrätyn laisia piirteitä, jotka määrittelevät sitä, kuinka me käyttäydymme paineitten alla.
Monet uskovat sanovat: ”Olenhan uskova. Olen rakentanut kalliolle.” Siltikään he eivät todellisesti tajua, mitä tuo lause merkitsee. Heille on kova shokki, kun heidän suhteensa Jeesukseen ei kestäkään myrskyssä. He paljastuvat perustuksettomiksi.
Emme voi ymmärtää tätä vertausta, ellemme ymmärrä, mitä kuuliaisuus on! Jeesus puhuu henkilöstä, joka kuulee hänen Sanansa ja tekee sen, tottelee häntä, noudattaa hänen käskyään. Hän kuvaa elämäntapaa – vaellusta täydellisessä ehdottomassa kuuliaisuudessa hänen Sanalleen. Sen pitäisi olla perustuksemme.
Tietenkin Jeesus on meidän kalliomme, ei ole hänen sanansa ”kallio” ole siinä merkityksessä kuin hän käytti sitä tässä vertauksessa. Jotkut väittävät rakentaneensa Kristukselle kallionaan, mutta rakennus ei ole kunnollinen. Kallion on sydämen tila ja kuvaa perustavia motivaatioita, joihin meidän kuuliaisuutemme Jumalaa kohtaan perustuu.