Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa" (Luuk.11:1). He eivät olisi kysyneet, jos eivät olisi halunneet oppia. Uskon, että useimmat kristityt haluaisivat olla uskollisia rukouksessa, mutta heiltä puuttuu ymmärrystä, miten tulisi rukoilla. Hyvää tarkoittavien opettajien neuvoista ei ole puutetta. He ovat kyllä jakaneet kaavoja ja menetelmiä tehokkaaseen rukoukseen. En ollenkaan tuomitse tätä, mutta uskon, että Jumalaa miellyttävä rukous on hyvin yksinkertainen.
Monet kristityt rukoilevat ikään kuin velvollisuudesta. Toiset taas rukoilevat ainoastaan silloin, kun jokin murhe tai kriisi kohtaa heitä. Meidän täytyy kuitenkin tajuta se perustavaa laatua oleva totuus, että rukous ei ole vain meidän hyväksemme tai lohdutukseksi, vaan iloksi Herralle.
Nämä kaksi elementtiä pitää yhdistyä: meidän hyötymme ja Jumalan ilo. Meidän ei tule rukoilla vain tarpeittemme puolesta, vaan pyytää asioita, joita hän haluaa. Tietenkin meidän täytyy heittää sydämemme taakat ja etsiä hänen voimaansa, mutta kristityt voivat olla hyvin itsekkäitä rukouksessaan. Hän on käskenyt meitä heittää kaikki huolemme hänen päällensä, mutta rukouksemme ei ole täydellistä, jos emme ymmärrä Jumalan tarvetta. Hänen halunsa on yhteys meidän kanssamme – läheisyys ja yhteys.
”Sen tähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” (Matt.6:25). Edellä Jeesus sanoo: ”Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan” (Matt. 6:8).
Jumala sanoo meille: ”Kun tulette minun läsnäolooni, kiinnittäkää huomionne yhteyteen minun kanssani, tullaksenne tuntemaan minut. Minä tiedän jo teidän tarpeenne. Ei teidän tarvitse toistaa pyyntöänne. Minä pidän teistä huolen! Etsikää vain minua ja nauttikaamme suloisesta yhteydestä”.