Jeesuksen piti tulla inhimilliseen muotoon, jotta hän voisi kokea kaikkea, mitä mekin täällä maan päällä – hylkäämistä, kipua, murhetta, kiusauksia. Todellakin, vaikka hän oli Jumala lihaan tulleena, hän kärsi kaikki ihmiset kokemukset, ei vain Jumalana, vaan ihmisenä samojen heikkouksien alaisena kuin mekin. Tämä avaa Jeesukselle mahdollisuuden rukoilla meidän puolestamme valtavalla sympatialla: ”Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa” (Hebr.2:18).
Mieti rakasta sisartasi, joka on vaikeuksissa. Hän rakastaa Jeesusta, mutta on lannistunut, masentunut, hyljätty. Häpeää tuntien hän ajattelee: ”Minulla on niin paljon kipuja, mutta kukaan ei näytä ymmärtävän minua”. Luovuttamisen partaalla hän on täysin epätoivoinen.
Kaiken lisäksi saatana seisoo vierellä syyttäen häntä: ”Katso nyt tätäkin! Hänellä on tuskin uskoa enää. Millainen uskova hän oikein on?”
Juuri tässä Jeesus astuu esiin! Hän näkee naisen tuskan ja tietää, että tämän usko on heikko. Niinpä hän menee Isän eteen naisen puolesta ja alkaa rukoilla. Jeesus rupeaa hänen asianajajakseen! ”Isä, tiedän, miltä tuosta rakkaasta tuntuu. Olen ollut samassa tilanteessa – hyljättynä, pilkattuna, päälle syljettynä. Epätoivoisena minä huusin: ”Miksi olet minut hyljännyt?” Minulla on sympatiaa tätä naista kohtaan. Isä, minähän olen pyyhkinyt pois hänen syntinsä, ja hänen sydämensä on edelleen minun”.
Jeesuksen meidän puolestamme lausumat rukoukset löytävät perille: ”Isä, minä haluaisin, että naiselle annetaan uusi annos armoa korkeudesta. Tulkoon Pyhä Henki hänen päälleen erityisellä rohkaisun uudistuksella. Anna hänelle rauha ja lepo Pyhässä Hengessä. Hän on minun ja saatana ei saa häntä”!
Yhtäkkiä, näköään ei mistään, nainen tuntee itsensä rohkaistuneeksi, koska meidän Ylimmäisen Pappimme rukoukset ovat vaikuttaneet, että hänelle on annettu armo. Jeesukseen on koskenut meidän sairautemme tunteet – ja hän toimii armossa.