RUKOUKSEN HENKI

David Wilkerson

Katsokaamme Danielin rukousta: ”Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, …kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme… sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen“(Dan.9:17 - 18).

Sanaa ”rukous” ei koskaan käytetä Raamatussa paitsi rukouksesta, joka on lausuttu ääneen. Toisin sanoen, se ei ole yksityinen rukous eikä meditaatio. Rukous on ehdottomasti sellainen, jonka me lausumme ääneen!

Heprean kielen sana ”rukous” merkitsee oliivipuun oksaa, johon on kiedottu villaa tai vaate, jota heilutetaan rauhan tai antautumisen merkiksi. Yksinkertaisesti lausuttuna, nämä olivat antautumislippuja, ja ne osoittivat täyttä, ehdotonta antautumista.

Kuvittele taistelussa uupunutta, nukkavierua väsynyttä ja voimiensa loppuun ajettua sotilasta, joka on juuttunut itsepäisyytensä ketunkoloon. Hän on aivan yksin ja joutunut tiensä päähän. Niinpä hän katkaisee puusta oksan, sitoo siihen aluspaitansa. Sitten hän nostaa sen ylös ja konttaa ulos ketunkolostaan huutaen: ”Minä antaudun! Minä annan periksi!”

Tämä on rukousta! Se sanoo: “En pysty taistelemaan enää, olen kadotettu ja epätoivoinen”.

Rukous ei ole vain Jumalan avuksi huutamista, jotta Hän tekisi mitä sinä tahdot. Se ei ole anomista, että Hän auttaisi sinua suunnitelmiesi loppuun viemisessä. Päinvastoin, se on oman tahdon täydellistä hylkäämistä.

Vuosisatojen ajan kristityt ovat huutaneet avuksi Jumalaa täydessä oman tahdon vallassa sanoen: ”Jumala, lähetä minut sinne ja tänne, anna minulle sitä tai tätä”. Viimeisinä päivinä Pyhä Henki aikoo langeta suurella voimalla ja tuottaa hengellisen konkurssin. Heräämme tosiasiaan, että emme ole koskettaneet tätä maailmaa kaikella rahoillamme, aivoillamme, toiminnallamme ja suunnitelmillamme. On totta, että seurakunta on menettänyt jalansijaa ja tullut säälittäväksi ja heikoksi.

On pakko antautua! Meidän rukouksiamme pitää seurata halu hyljätä elämässämme kaikki, mikä ei ole Jeesuksen kaltaisuutta.