”Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. Ja siinä kaupungissa oli leski vaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'.
"Niin Herra sanoi: ’Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk.18:1-8).
Tämän vertauksen kautta Jeesus opetti opetuslapsilleen rukouksen tärkeän periaatteen. Hän ei vain kertonut heille rukouksesta, vaan hän osoitti heille tämän vertauksen kautta kestävän rukouksen elämäntavan. Hän halusi heidän tarttuvan lujasti rukouselämään, jota oli opettanut heille.
Kun yritämme päästä rukoukseen, monet meistä kokevat lannistuvansa jo ensimmäisten minuuttien aikana. Ensimmäinen puolituntia voi usein tuntua kurjalta, mutta Jeesus osoittaa meille tässä vertauksessa, että saamme palkkion, jos emme lakkaa rukoilemasta. Jumala tahtoo antaa omilleen siunauksen.
Jeesuksen sanat on kirjoitettu meille rohkaisuksi ja vakuutukseksi ja ovat aivan yhtä todellisia meille tänään, kuin ne olivat hänen opetuslapsilleen. Hän rohkaisee meitä, ettemme lannistuisi, koska me yleensä annamme periksi liian pian. Juuri kun läpimurto on tulossa, me lakkaamme rukoilemasta. Mutta jos me vain jatkamme juoksua maaliin saakka, saamme Jumalan meille tarkoittaman siunauksen.