Joka puolella maailmaa kristityt valittavat, etteivät löydä hyvää seurakuntaa mistään! ”Minä tarvitsen paikan, jossa perheeni voi saada palvelusta ja jossa lapseni voivat kasvaa tuntien todellisen vanhurskauden.”
Liian monet pastorit yrittävät tuoda seurakuntaan uusia juttuja, uusia metodeja evankeliointiin, uutta musiikkia, uutta ”herätystä”. On niin paljon touhua ja typeryyttä, kaikenlaista vetoa pois päin evankeliumista.
Mitä etsit seurakunnasta? Todellista yhteyttä? Paikkaa, jossa lapsesi viihtyvät? Hyvää ylistystä ja palvontaa? Paikkaa, jossa syvimmät tarpeesi saavat tyydytyksen? Jos nämä asiat tuntuvat sinusta tutuilta, minulla on sinulle yksi vaikea kysymys näiden tarpeiden tyydyttämiseksi: Oletko tutkinut sydäntäsi? Oletko itse pastori perheellesi? Väität, ettet löydä hyvää seurakuntaa, sellaista, joka koskettaa ja liikuttaa sinua ja palvelee lapsiasi. Oletko tehnyt itse papin työn miettimällä läheisiäsi Herran edessä?
Kasvoin perheessä, jossa oli tapana pitää arvossa ”perhealttaria”. Isäni uskoi, että Hebrealaiskirjeen jae, joka kieltää kristittyä jättämästä oman seurakuntansa kokousta, tarkoittaa myös oman perheen keskuudessa harjoitettavaa seurakuntaa (ks. Hebr.10:25). Kun tuli perhealttariaika kodissamme, sisarukseni ja minä tulimme harrastuksistamme ja kokoonnuimme vanhempiemme kanssa rukoukseen. Isäni otti silloin iloisena pastorin roolin ja paimensi perhettämme.
Miten on sinun laitasi? Oletko tutkinut sydäntäsi, millainen pappi olet perheellesi? Kun kotisi on kirkkosi, kaikki sinun syvimmät tarpeesi saavat tyydytyksen taivaalliselta Isältäsi. Sitten voit mennä tahansa seurakuntaan, oli se, kuinka kuollut tahansa. Miksi? Siksi, että Jumala tahtoo kohdata sinut siellä ja hän voi myös yhdistää sinut toisiin etsiviin, joilla on nälkä tuntea Jeesus paremmin.