Brooklynin keskusta ei ole ainoa paikka, jossa vastustetaan evankeliumia, Uskovina voimme löytää vihamielisyyttä, minne menemmekin. Vastustus voi aiheuttaa meissä pelokkuutta ja arkuutta. Pelkäämme, ettemme sovi joukkoon perheemme, ystäviemme ja työtovereiden keskuudessa, jos seisomme puolustamassa Kristusta. Siksi Raamattu muistuttaa meitä uskomme julkisen tunnustamisen tärkeydestä.
”Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa” (Luuk.9:26). Onpa selkeyttävä ajatus, että Ihmisen Poika voisi olla häpeissään joidenkin meidän vuoksemme, kun hän tulee takaisin maan päälle.
Tämän rohkeuden tarve sopii jopa lapsiin, jotka kasvavat uskovassa kodissa. He voivat puhua hengellisistä asioista ilman, että siitä koituisi heille vastustusta. Mutta asiat muuttuvat, kun he tulevat yläkouluun ja myöhemmin lukioon. Yhtäkkiä he huomaavat, että Jumalasta puhuminen Luojana tai pahempaa, Jeesuksen kuolemasta maailman syntien puolesta leimaa heidät. Opettajat nimittävät heitä tietämättömiksi. Toiset opiskelijat sanovat suvaitsemattomiksi. Siksi jotkut ovat hiljaa peläten läheisten hylkäämistä.
Kun uskovat opiskelijat lähtevät koulusta ja menevät työelämään, he kohtaavat samanlaista vihamielisyyttä. Nyt he oppivat, että Jeesuksen mainitseminen työpaikalla voi estää heitä jopa ylenemisen mahdollisuuksista, ja vähitellen heistä tulee kammiouskovia.
Me elämme hengellisesti vihamielisessä ympäristössä eikä meidän tarvitse olla nuoria kohdatessamme painetta, joka aiheuttaa pelkoa ja arkuutta. Tämä pätee niin seurakunnan työntekijöihin kuin penkissä istujiinkin. Siksi tämä Raamatun lupaus on niin tärkeä: ”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen” (2 Tim.1:7). Pyhän Hengen kautta Jumala on luvannut antaa meille rohkeuden ja voiman uida vastavirtaan ja puhua Kristuksesta, vaikka joutuisimme pilkan kohteiksi.
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä.