Kun katson taakse päin elämääni, ihmettelen muistellessani murheita, syviä vesiä ja leimuavia liekkejä, joita olen kestänyt. Jotkin muistot tekevät edelleen kipeää. Kuitenkin voin sanoa varmasti: ”Jumalan Sana on tosi. Hän toi minut ulos kaikista koetuksista ja minä ylistän häntä”.
Olen varma, että monet teistä lukijoista voivat kertoa samanlaisista vaikeuksista omassa menneisyydessä. Miltä sinun tarinasi kuulostaisi? Jos rakastat Jeesusta koko sydämestäsi, todistuksesi saattaisi kuulostaa tällaiselta: ”Jumala on aina auttanut minut läpi vaikeuksien. En koskaan joutunut täysin maahan, ja nekin asiat ovat nyt takana päin. Olen edelleen täällä ja silti ylistän Herraa!”
Jumalalle ei riitä meidän sydämellinen ”kiitoksemme”. Hän sanoo: ”Odota hetki lapseni. En vienyt sinua kaikkien haasteitten läpi vain saadakseni sinusta kiitollisen selviytyjän. Ei, minä tein suuren investoinnin sinuun enkä anna sinun tuhlata kokemuksiasi. Paras tekosi on edelleen edessäpäin”.
Paavali, vanhempana miehenä täynnä kokemuksia vuosien varrelta puhui ystävilleen sydämestään: ”Kaikkein ihanin asia on olisi mennä jo kotiin ja olla Herran kanssa. Se on totinen haluni. Olen veteraani ja tiedän, että minua tarvitaan täällä. Tämän sukupolven pitää nähdä kärsijä, joka selviytyy ja iloitsee kaikista vaikeuksista. Muutkin tulevat kohtaamaan samoja, ja heidän pitää tietää, että Jumala vie heidätkin niiden läpi. En ole ainoastaan selviytynyt, vaan tehnyt niin toivorikkaana. Iloitsen Herrassa kaikesta, mitä hän on tehnyt minulle” (ks.Fil.1:21-26).