Mooses oli yksinään Hooreb-vuorella paimentamassa appensa lampaita, kun hänen huomionsa kiinnittyi outoon näkyyn. Pensas paloi. Kun hän meni lähemmäs nähdäkseen paremmin, Jumala kutsui häntä pensaasta.
Niin Mooses sanoi: "Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi". Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta"(2 Moos.3:3 -4).
Jumala oli läsnä pensaassa. Siksi se paloi, mutta ei poroiksi. Se oli Jumalan pyhyyden näkyvä ilmaus.
Herra sanoi Moosekselle: "Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa" (2 Moos.3:5). Useimmat meistä hyppäävät tämän jakeen yli ymmärtämättä sen merkityksen syvyyttä. Siitä opimme, miten voidaan olla pyhiä.
Moosesta näet kutsuttiin juuri tässä Jumalan tarkoittamaan iankaikkiseen päämäärään, viemään Israel pois orjuudesta. Ensin Jumalan täytyi osoittaa Moosekselle maaperää, jolla Herraa voidaan lähestyä. Se on pyhää maata. Lyhyesti sanottuna Moosesta kutsuttiin kohtaamaan Jumalaa kasvoista kasvoihin. Hänet piti valmistaa siihen.
Mooses pelästyi, kun Jumala puhui hänelle. ”Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa”(2 Moos.3:6). Miksi häntä pelotti? Siksi, että hänelle näytettiin pelottava, pyhä maa, jolla Jumalaa tulee lähestyä.
Uudessa Testamentissa on vastaava jae: ”Ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä”(1 Kor.1:29).
Tässä Paavalin jakeessa ei näy vain Uuden Testamentin totuus. Se oli totta myös Mooseksen päivinä. Mooseksen piti tulla tuntemaan, että Jumalan työtä ei suoriteta inhimillisellä taidolla, vaan täysin luottaen Herraan ja riippuen hänestä. Pyhyyttä ei saavuteta kuntosalissa, vaan se täytyy vastaanottaa. Se on pikemminkin jotakin, jonka me uskomme saavamme uskon ja luottamuksen kautta Jeesuksen tekoihin.