Kuinka vastaamme yhteiskuntamme hylkiöille? Mitä meidän kulttuurimme tekee köyhille, huumeriippuvaisille, alkoholisteille, jengien jäsenille, homoille, AIDS -potilaille, syntisille? Vielä tärkeämpää, mitä Kristuksen ruumis tekee heille? Näemmekö heidät ihmisinä, jotka ovat avun tarpeessa, kadotettuja, etsimässä ulospääsyä toivottomuudesta ja siteistä? Teeskentelemmekö, ettei heitä oikeasti ole olemassa? Pidämmekö heidät pois näkyvistä, jossakin kaukana silmistämme, niin ettei meidän tarvitse kohdata heitä.
Olemme unohtaneet, mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme. Me olemme unohtaneet, että olisimme aivan yhtä kadotettuja ja toivottomia ja sokeita kuin he, jollei Jeesuksen pelastava armo olisi tullut meille. Jos otat pois kauniit vaatteesi ja hienot kenkäsi, talosi, korusi ja työsi, terveytesi ja voimasi ja uskosi, et sinäkään olisi kovin haluttu. Ilman Jeesusta emme ole mitään! Ilman myötätuntoa meillä ei ole paikkaa Jumalan valtakunnassa eikä oikeutta sanoa olevamme Kuninkaan poikia ja tyttäriä.
Uudelleen ja uudelleen näemme Raamatussa Jeesuksen lähtevän ulos koskettamaan vain yhden ihmisen elämää. Suuressakin kansanjoukossa hän usein pysähtyi köyhän kerjäläisen, prostituoidun, veronkerääjän, kalastajan, ramman tai sokean kohdalle. Hän ei nähnyt joukkoja, vaan ihmisiä, apua etsiviä ja tarvitsevia sieluja.
Mieti, millaisen vaikutuksen tekisimme maailmaan, jos jokainen pastori, seurakunnan työntekijä, evankelista ja uskova tänään näkisi ihmiset samalla tavoin. Jospa luopuisimme tarpeestamme kiinnittää toisten huomiota itseemme ja keskittyisimme sen sijaan edessämme oleviin tarpeisiin, yksinäisyyden kasvoihin, kivun silmiin ja hämmennykseen, joka asuu maapallon joka kolkassa.
'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle” (Luuk.14:21).
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.