Kun saamme Jumalalta suuren vapautuksen, kiitämme häntä koko sydämestämme. Kun me teemme vilpittömän lupauksen: “Herra, tästä lähin en mene minnekään tai tee mitään, ennen kuin kysyn sinulta. Alan rukoilla ihan kaikkea”. Kun sitten nousee uusi hätä, ajattelemme voivamme tukeutua omiin vanhoihin suunnitelmiimme ja menestykseemme, ja otammekin asiat omiin käsiimme.
Ajattelemme: ”Jumala on antanut minulle terveen järjen, ja minun tulee käyttää sitä. Hän haluaa minun miettivän asiat itsekseni”. Se kyllä on tosi, mutta vasta pyydettyämme hänen ohjettaan rukouksessa. Emme koskaan saa selville Jumalan mieltä, jos luotamme vain omaan järkeemme. Herra ehkä antaa meidän toteuttaa itse tekemiämme suunnitelmia nykyisessä työssämme, mutta lopulta joudumme täydellisen sekavuuden tilaan.
Apostoli Paavali sanoo meille, että lihan mieli ei voi ymmärtää hengen mieltä: ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; siksi että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan”(Room.8:5-7).
Hurskaasta vaelluksestasi, antautumisestasi ja ylistyksestäsi huolimatta voit silti kulkea omaa tietäsi. Jos se on totta, käännä katseesi takaisin Jumalaa kohti, jotta hän voi antaa tietoa ja ohjausta. Rukoile häntä ja luota hänen uskollisuuteensa. ”Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi”(Ps.121:5). Isäsi haluaa olla se, joka varjelee ja ohjaa ja suojelee sinua.
Kuinka ihanaa onkaan tietää, että Herramme valvoo, suojelee ja iloitsee suuresti varjellessaan ja suojellessaan lapsiaan.