”Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta" (Luuk.24:48 -49).
Jeesus käskee ystäviään, jotka ovat olleet hänen mukanaan kolmen vuoden ajan, ovat saaneet todistuksen hänen sydämestään, mielestään, teoistaan ja viisaudestaan. Silti hän käskee heidän jäädä kaupunkiin, ei lähteä pois, ennen kuin.
Monet teistä, jotka nyt luette tätä, tarvitsette elämäämme tuon ennen kuin. Asiat eivät ole aivan niin kuin teidän mielestänne pitäisi olla tai uskoisitte niiden olevan. Niin, odottakaa, kunnes jotakin tapahtuu.
Ennen kuin Jumala tulee, asiat pysyvät entisellään. Sitä ennen ei ole mitään voimaa kohdata taivasta, joka voisi muuttaa tapahtumia maan päällä.
Luukkaan evankeliumin kirjoittaja kirjoitti myös Apostolien teot, ja me näemme taas Jeesuksen sanat: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet” (Ap.t.1:4). Hän käskee heidän taas odottaa, kunnes ovat saaneet voiman korkeudesta.
Odota! Älä ryntää saamaan asioita, joita luulet elämän antavan. Meidän pitää työskennellä tavallaan odottaen. Se nöyryys, jota odottaminen edellyttää, sanoo: ”Ei minulla ole voimaa tehdä tätä enkä voi tehdä sitä omin voimia. Tarvitsen Pyhän Hengen työn elämääni”.
Miltä luulet tämän odottamisen tuntuneen opetuslapsista? Murisivatko he vastaan. ”Voi, meidän pitää odottaa Jumalaa”. Ei! Me näemme Jeesuksen siunaavan heitä ja kun hänet vietiin taivaaseen, opetuslapset olivat täynnä iloa.
”Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa” (Luuk.24:50 – 53).