Päästäksemme Jumalan lepoon, meidän täytyy luopua omista yrityksistämme. Usko yksin on pääsylippu tähän täydelliseen lepoon: ”Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon” (Hebr.4:3). Yksinkertaisesti sanottuna meidän tulee panna sydämeemme, että Jumala on uskollinen ja pelastaa meidät kaikista olosuhteista, olkoot ne kuinka mahdottomat tahansa.
”Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa” (Hebr.4:10). Kun lepäämme Kristuksessa, meidän ei enää tarvitse näyttää urheata naamaa vaikeina aikoina. Meidän ei pidä näyttää outoa hyväksyntää kriisissämme eikä meidän tarvitse murehtia, että antaisimme tilaa pelolle ja alkaisimme kyseenalaistaa Jumalan rakkautta. ”Meidän tekojenasenteemme” lakkaa, ja me vain luotamme Herraan.
Kuinka kehitämme sellaisen luottamuksen? Me etsimme Herraa rukouksessa, mietimme hänen sanaansa ja vaellamme kuuliaisuudessa. Saatat vastustaa: ”Nämähän ovat kaikki tekoja.” Minä olen toista mieltä. Ne ovat kaikki uskon tekoja. Kun tarkkaamme näitä neuvoja, luotamme Pyhän Hengen työhön meissä. Hän rakentaa voimavaroja vaikeita aikoja varten. Emme ehkä koe Jumalan vahvistuksen tulevan sisimpäämme tai emme tunne hänen voimansa kasvavan meissä. Mutta kun koetukset tulevat seuraavan kerran, nämä taivaalliset varannot tulevat ilmi meissä. Itse asiassa tämä on tärkein syy, miksi etsin Herraa ahkerasti paastoten, rukoillen, tutkien hänen sanaansa, koettaen totella hänen käskyjään Pyhän Hengen voiman kautta.
Niin kauan kuin palvelet Herraa, paholainen ei anna koskaan sinulle lepoa. Joudut kovaan sodankäyntiin, yllätyshyökkäyksiin ja kaikista menneistä voitoistasi huolimatta tarvitset aina taivaan apua, jotta kestäisit. Päätä olla sotilas, joka on täysin valmis taistelukentälle. Kun vihollinen yhtäkkiä tulee päällesi, tarvitset kaiken olemassa olevan ruudin. Haluat, että sinulla on ammuksia, joihin tarttua. Voitat taistelusi polvillasi Jumalan edessä ennen konfliktia.