Jumalan sydän mielistyi kovasti, kun Mooses puhui hänelle: "Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi" (2 Moos.33:18). Jokainen maallinen vanhempi tuntee lasten jatkuvat äänet, jotka pyytävät asioita. Mutta mikään ei ilahduta vanhemman sydäntä niin kuin kuulla lapsen sanovan: ”Minä rakastan sinua”.
Kun Mooses lausui halunsa, Jumala oli jo antanut hänen saada toiveensa, niin pitkälle kuin se oli mahdollista. ”Ja hän sanoi vielä: ’Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon’ " (2 Moos.33:20). Jumalan kirkkaus, jota ei voi lähestyä, on liian voimakas ihmisen kokemukseksi. Hänen pyhyytensä on kaiken kuluttava, mutta hän halusi Mooseksen kokevan kirkkautensa osaksi. Herra sanoi hänelle siis: ”En voi näyttää sinulle kasvojani, mutta voin näyttää sinulle läsnäoloni vaikutuksen ja hyvyyden vanan, jonka jätän jälkeeni” (ks. 2 Moos.33:21-23).
Suojellakseen Moosesta Jumala sanoi: ”Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi” (2 Moos.33:22). Jae kertoo meille kaiken Jumalan ihmeellisestä armosta Vanhassa Testamentissa. Jo ennen ristiä, ennen kuin Kristus vuodatti verensä pelastukseksemme, Jumala piilotti Mooseksen armoonsa ”kallion rotkoon”. Paavali selittää: ”Se kallio oli Kristus” (1 Kor.10:4).
Raamattu sanoo, että Mooseksen kasvot muuttuivat Jumalan kirkkaudesta. Muutos oli niin suuri, että ”Mooseksen piti panna peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista” (2 Kor.3:13). Tänä päivänä meidän ei tarvitse piiloutua kallion rotkoon niin kuin Mooses. Jumalan kirkkaus on ilmestynyt täydellisesti Jeesuksessa, ja kuka ikinä kohtaa hänet, kokee saman muutoksen, muuttuu niin syvästi, että koko maailma näkee sen ja pelkää.
Mille sinun sydämesi kuuluu? Olet ehkä saanut paljon maallista siunausta, mutta on paljon suurempaa tuntea meidän suuri Jumalamme. Kehotan sinua pyytämään Jumalaa näyttämään kirkkautensa, joka on tarjolla sinulle.