Useimmat tänään elävät kristityt haluaisivat ajatella, niin kuin Jeesus, että heitä ”liikuttaa myötätunto”. Ollessaan täällä maan päällä Jeesus oli Jumalan rakkauden ruumiillistuma. Raamattu sanoo usein, että Kristusta ”liikutti” nähdä ihmisten kärsivän. Jos se oli totta ensimmäisellä vuosisadalla, mikä valtava murhe mahtaakaan olla Herran sydämessä nyt.
Raamattu kertoo meille: ”Hänen laupeutensa ei ole loppunut” (Val.v.3:22). ”Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa” (Ps.86:15).
Myötätunto on enemmän kuin surua tai sympatiaa. Se on enemmän sitä, että sydän on liikuttunut kyyneliin asti. Se on enemmän kuin puhumista kauheiden rikosten takana olevasta pahasta. Myötätunto merkitsee tunnetta ja laupeutta, jolla on halua muuttaa asioita. Todella myötätuntoinen sydän vaikuttaa meissä toimintaa.
Tätä kuvaa kaikki myötätunto, jota Jeesus osoitti evankeliumeissa. Jossakin kohden hän lähti erämaahan rukoilemaan. Kun ihmisjoukot saivat selville, missä hän oli, he seurasivat häntä ja epätoivoisina toivat hänen luokseen rammat, sokeat, kuolevat ja riivaajien valtaamat. Mitä Jeesus silloin teki? Raamattu kertoo: ”Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa” (Matt.14:14). Siinä on esimerkki myötätunnosta.
Jos Jeesus olisi saanut vaikutteita nykyajan ajattelustamme, hän olisi koonnut opetuslapsensa johtokunnan kokoukseen tai yrittänyt analysoida ongelmaa. Hän olisi saattanut sanoa heille: ”Olen hyvin väsynyt ja minun pitää puhua Isän kanssa. Tunnen teidän kipunne ja opetuslapset ja me rukoilemme teidän puolestanne. Menkää nyt rauhassa”.
Jeesus teki enemmän kuin vain puhui. Hänen säälin ja sympatian tunteensa liikuttivat hänet tekoihin. Hän sanoi: ”Teen kaikkeni, että asiat järjestyvät”.
Ollaanpa tarkkoja, ettemme anna sydämemme kovettua ja pensistyä niitä kohtaan, jotka ovat ympärillämme.