”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” (Fil.4:4)
”Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa”(Fil.4:11-13).
Paavali on puutteessa kirjoittaessaan tätä filippiläisille. Tämä nuhruinen ristin soturi, joka on käynyt läpi kaikenlaisia vaikeuksia, voi puhua uskovien joukolle, joita hän niin syvästi rakasti ja sanoa heille: ”Veljet ja sisaret, haluan teidän aina pystyvän iloitsemaan Herrassa, niin kuin iloitsen hänessä!”
Esimerkillään Paavali näytti tietävänsä, kuinka selviytyä missä hyvänsä olosuhteessa. Hän oli näet oppinut Herraan luottamisen salaisuuden – jopa iloitsemisen – riippumatta olosuhteista. Kiinnostavaa on, että Paavali kirjoittaa heille Rooman vankilasta, joka oli enemmän kuin vankila. Oikeastaan se oli tyrmä, luola, niin kostea, että pisaroita syntyi lattialle. Kun Paavali nukkui yöllä, vettä oli hänen kasvoillaan ja ruumiillaan. Niin hirveät olosuhteet olisivat saattaneet tehdä hänet vihaiseksi, mutta Pyhä Henki oli saanut aikaan hellyyttä tässä miehessä, niin että tämä saattoi ylistää joka tilassa. Kun taistelut riehuivat hänen ympärillään, hän iloitsi Herransa hyvyydestä.
Toimitko painostavassa ilmapiirissä, ihmisten keskellä, joilla on pikkumaisia asenteita? Perhetilanteesi saattaa olla vaikea, täynnä riitaa ja vihamielisyyttä. Naapurisikin on ehkä sekavassa tilassa. Paavali neuvoo meitä, kuinka reagoida asioihin, joita emme voi muuttaa. Hän oli itse asiassa niin varma sanomastaan, että hän toisti sitä: ”Iloitkaa! Pitäkää sydämenne kiinnitettynä Herraan ja iloitkaa!”