Koko 5. Mooseksen kirja käsittää sarjan Mooseksen jäähyväissaarnoja niille, jotka olivat selvinneet hengissä koko neljänkymmenen vuoden vaelluksen erämaassa ja halusivat päästä omistamaan luvatun maan. Hän muistuttaa uutta sukupolvea kuuliaisuuden tärkeydestä.
”Tunnette isienne historian. He olivat Jumalan kutsumia, valittuja ja voideltuja, mutta he kadottivat näyn. Herra rakasti heitä niin paljon, että hän kantoi heitä käsivarsillaan ajasta aikaan. Kuitenkin he yhä uudestaan valittivat häntä vastaan murehduttaen hänet”.
Mooses jatkaa: ”Lopulta Jumalan kärsivällisyys loppui. Hän näki, että he olivat antautuneet epäuskoon eikä mikään voinut muuttaa heidän mieltään. Heidän sydämensä olivat graniittia, niin Jumala sanoi heille: ”Ei kukaan teistä ole pääsevä Luvattuun Maahan. Sen sijaan te käännytte nyt takaisin erämaahan”.
Mitkä voimalliset sanat. Mooses kuitenkaan puhunut vain uudelle israelilaisten sukupolvelle, vaan jokaisen seuraavan sukupolven uskoville, mukaan lukien meille tänään. Niin kuin muutkin Vanhan Testamentin kertomukset, tämäkin kirjoitettiin ”varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut” (1 Kor.10:11).
Mooses osoitti tässä epäuskon vaarat. Hän varoitti meidän kokevan samanlaiset seuraukset, jotka lankesivat noille meidän edellämme kulkeneille, jollemme ota vaarin siitä: ”Ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä” (Hebr.4:11).
Monet tämän päivän uskovat ovat antaneet Saatanan vakuuttaa, etteivät he ole tarpeeksi hyviä. Jumala muka on edelleen vihainen heille menneisyyden syntien takia, mutta Israelin tavoin sinäkin voit valita elämäsi suunnan viimeiseksi vuosiksi.
Sinua odottaa lupaus, niin kuin kerran Israelia: ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva” (Hebr.4:9). Herra pelasti sinut tuodakseen sinut levon paikkaan, horjumattoman uskon ja luottamuksen Herraan. Luota häneen siinä!