Jeesus oli kolmivuotisen toimintansa aikana parantanut sairaita, korjannut sokeiden näön, herättänyt kuolleita, ruokkinut ihmeen kautta valtavia ihmisjoukkoja, saarnannut hyviä uutisia köyhille ja opettanut heille totuutta taivaallisesta Isästään. Näin pitkä lista suorituksia syntyi siksi, että Poika oli kuuliainen Isän tahdolle.
Viimeisen Ehtoollisen iltana Jeesus johdatteli keskustelua opetuslasten kanssa. Hänen sanansa antoivat ymmärtää, että hän jättäisi heidät piankin. Johanneksen evankeliumin 17. luvussa luemme kohdan, jossa hän teki kokoontumisen lopuksi rohkaisevan yhteen vedon rukoilemalla. Siinä puhuttiin voittavasta seurakunnasta, ihmisistä, jotka rakastaisivat toisiaan. Se todistaisi maailmalle taivaallista voimaa ja arvovaltaa, joka vuotaisi hänen seuraajiinsa ja Isän kirkkautta kansansa ylle. Sana antaa esiintyy tässä luvussa enemmän kuin mikään muu sana: ”Isä, sinä olen antanut minulle… Sinä olet antanut heille… Minä olen antanut heille.”
Huomaamme tässä hämmästyttävässä rukouksessa, että Isän luonteeseen kuuluu hyvien lahjojen antaminen lapsilleen. Lähettäessään Poikansa, hän muistutti kaikesta, minkä hän antaisi tälle: ”Minä annan sinulle voiman ja arvovallan nimessäni, maailman kansat, puhuttavat sanat ja suoritettavat teot. Ja minä annan sinulle kirkkauteni”.
Jeesuksen luonne näkyy samanlaisena kuin Isän: se on halu antaa. Tässä rukouksessaan hän mainitsee kaikki asiat, jotka hän oli jo antanut opetuslapsilleen ja ne, mitkä hän tulisi vielä antamaan!
Jossakin mielessä Jeesus sinä iltana ilmoitti opetuslapsilleen viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa. Hän sanoi: ”Minä perustan valtakuntani antamiselle ja näin haluan valtakuntani jatkuvan teidän kauttanne”.
Viimeiseksi Jeesus jätti seuraajilleen erityisen kutsun; kutsun antaa. Se jatkuu meillekin.