Apostoli Paavalilla oli päämäärä, Jumalan antama tarkoitus, näky, tehtävä. Hänen päättäväisyytensä piti häntä aina menossa eteenpäin. Hän tiesi tulevansa kohtaamaan paljon vaikeuksia, mutta hän opetti, että silloin kestää paljon kärsimystä, kun sydän on kiinnittynyt kohteeseensa. Jos sydämesi ei ole levossa, et kestä yhtään kärsimystä.
Oltuaan vuosikausia valtakunnan työssä Paavali päätti: ”Työ ei ole vielä lopussa. Minulla on vielä lisää tekemistä. Sydämessäni palaa tuli, intohimo julistaa evankeliumia. Minä haluan mennä Roomaan”. Hän halusi lähteä silloisen maailman keskukseen viemään hyvää sanomaa. Jopa keisarille. ”Kun oli päätetty, että meidän oli purjehtiminen Italiaan… koska tuulet olivat vastaiset” (Ap.t.27:1,4).
Paavali toivoi saavansa purjehtia heti alkaneista vaikeuksista huolimatta. Merimiehet saivat vastaansa huonon sään. Paavali varoitti, että heidän pitäisi keskeyttää purjehtiminen, koska tuho ja menetykset odottivat heitä. Toiset laivassa voittivat keskustelun, ja vahinko tapahtui (ks. Ap.t.17:10 – 20). Vaikka he ajautuivatkin myrskyyn ja joutuivat keventämään laivaa, Paavali tiesi, että oli selvään kuullut Jumalan äänen. Hän oli varma, että Jumala näytti hänelle tien päämääränsä. Paavali varmaan mietti uudestaan kaikkea ja peräytyi, mutta ei lannistunut.
Olet ehkä kokenut jotakin samanlaista omassa elämässäsi. Tiedät kuulleesi Jumalalta, mitä pitäisi tehdä, ja lähdet matkaan. Juuri kun pääset oikein todella nostamaan Jeesuksen nimeä ja voittamaan sieluja, tuulet alkavat käydä sinua vastaan sinua dramaattisesti. Saatana vihaa sitä, että me voitamme sieluja! Joudut ehkä taisteluun monia pimeydenvaltoja vastaan, mutta voitat taistelusi ja näet Jeesuksen kirkastettuna.