Luemme Markuksen evankeliumista, että ahdistunut isä toi riivatun poikansa Jeesuksen opetuslasten luo parannettavaksi. Pojalla ei ollut vain yksinkertaista vaivaa tai kapinallisuutta, hän oli täynnä pahoja henkiä, jotka hallitsivat hänen jokaista tekoaan. Hänen tilanteensa oli tunnettu koko sillä alueella, ja häntä pidettiin täysin toivottomana tapauksena. Mykkänä ja kuurona hän suolsi suustaan vain kurkkuääniä. Hän oli fyysisesti heikko, ja isänsä piti hänestä koko ajan kiinni, koska riivaajat yrittivät heittää hänen lähimpään jokeen, järveen tai avotuleen. Tilanne oli kauhea!
Kuinkahan monta kertaa isän piti hypätä lampeen ja raahata poikansa sieltä pois saadakseen hänet pysymään hengissä. Hänen estämisensä tappamasta itsensä oli kokoaikainen työ. Hänen vanhempansa varmasti olivat murheen murtamia nähdessään rakkaan poikansa sellaisessa hirveässä tilassa, eikä kukaan voinut auttaa.
Kun mies toi poikansa opetuslasten luokse, Saatana pani vaahdon tulemaan hänen suustaan, narskuttamaan hampaitansa ja huojuttamaan itseään. Opetuslapset rukoilivat pojan puolesta, mutta mitään ei tapahtunut. Pian kirjanoppineet alkoivat epäillä ja kysyivät: ”Miksi poika ei parane? Onko paholainen voimakkaampi tässä tilanteessa?”
Sitten Jeesus tuli paikalle! Kun pojan isä kertoi hänelle, että opetuslapset eivät pystyneet parantamaan hänen poikaansa, Jeesus vastasi: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo" (Mark. 9:23). Sitten Jeesus teki mahdottomasta todellisen: ”Hän saastaista henkeä ja sanoi sille: ’Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene’ " (Mark. 9:25). Silloin poika kaatui maahan. ”Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös” (Mark. 9:27).
Kuvittele, mikä onnen päivä se oli perheelle! Olen varma, että isä syleili puhdasta, vapautettua poikaa sydämen täyttyessä ylitse pursuavasta ilosta. Vanhempina me voimme olla varmoja siitä, että voimme jättää lapsemme Jumalan haltuun.