Paavali puhuu erityisestä palvelukutsusta, jollainen jokaisella uskovalla on. Tämä kutsu ei vaadi erityisiä lahjoja tai kykyjä, se on pikemminkin asia, joka kuuluu kaikille uudestisyntyneille. Itse asiassa tämä palvelutehtävä on jokaisen uskovan ensimmäinen kutsumus. Kaikkien muiden yritysten täytyy virrata ulos, koska ei mikään tehtävä miellytä Jumalaa, jollei se ole syntynyt tästä kutsumuksesta.
Puhun tehtävästä pitää esillä Kristuksen kasvoja. Paavali sanoo: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta” (2 Kor.3:18). Mitä tarkoittaa Herran kirkkauden katseleminen? Paavali puhuu tässä hartaasta, keskittyneestä palvomisesta, ajasta, joka annetaan yksinomaan Jumalalle hänen katselemisekseen. Ja apostoli lisää kiireesti: ”Sen tähden, kun meillä on tämä virka ” (2 Kor.4:1). Paavali tekee hyvin selväksi, että Kristuksen kasvojen katseleminen on tehtävä, johon meidän kaikkien tulee vihkiytyä.
Kreikan sana ”katsella” on hyvin voimakas ilmaisu. Se viittaa, johonkin enempään kuin vain ”pikaiseen katsahtamiseen”. Se tarkoittaa: ”Ennen kuin teen mitään muuta tai yritän suorittaa yhden ainoan asian, minun pitää olla yhteydessä Jumalaan”.
Monet tulkitsevat väärin lauseen ”katsella kuin kuvastimesta” (2 Kor.3:18). He ajattelevat, että Jeesuksen kasvot heijastuvat takaisin heille. Paavali puhuu tässä intensiivisestä keskittyneestä katsomisesta, aivan kuin katsoisi tosissaan lasin läpi, yrittäen nähdä selvempään. Meidän tulee ”kiinnittää katseemme” sillä tavalla, päättäen nähdä Jumalan kirkkauden Kristuksen kasvoissa. Meidän tulee sulkea itsemme hänen läsnäoloonsa ja olla yhteydessä häneen sellaisella hartaudella, että me muutumme.
Paavali jatkaa 2 Kor.3:18:ssa: ”Muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”. Kristuksen yhteydessä me muutumme Hengen työn kautta. Kuinka ihmeellistä onkaan tietää, että Pyhä Henki toimii lisääntyvästi muuttaen meitä vähitellen Kristuksen luonteen mukaan, kun me keskitymme häneen.