Tunnettu vertaus kylväjästä puhuu kärsivällisyydestä. Ei kärsivällisyydestä ihmisiä vaan Jumalaa kohtaan. Muistat Jeesuksen puheen siemenistä, eikö? Jotkut putosivat tien oheen, jotkut kalliolle, toiset orjantappuroiden sekaan… ja muutamat hyvään maahan. Käydäänpä läpi Jeesuksen selitys vertaukseen.
”Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä” (Luuk.8:11 – 15).
”Hyvä maa”, jonka Jeesus mainitsee, osoittaa niitä, jotka kuulevat Sanan ja kantavat lopulta hedelmän ”kärsivällisyydessä”. Toiset kuulijat kantoivat jonkin mittaisen hedelmän, hekin, mutta vain joksikin aikaa. Miksi? Siksi, että he olivat kärsimättömiä Herraa ja hänen toimiansa kohtaan heidän elämässään.
”Hyvän maan” kuulijan sydämellä on tietty päämäärä! Joka tilanteessa hän kysyy ensin neuvoa Jumalan rakkaudelta ja sitten odottaa kärsivällisesti Jeesusta Kristusta. Nämä kaksi ominaisuutta ovat elintärkeitä pysyvää hedelmää kantavalle sydämelle. Luemme hebrealaiskirjeestä, että ”te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on”(Hebr.10:36).
Ota Jumalan Sana ja aseta se sydämellesi. Anna sen tuottaa rehellinen, puhdas sydän ja sitten odota kärsivällisesti häntä pelastamaan sinut.