Kaikkein eniten seurakuntien työntekijät tarvitsevat tänä päivänä lohdutuksen taitoa, jotta he voisivat lohduttaa toisia heidän vaikeina hetkinään ja ahdistuksissaan. Monet uskovat eivät yksin kertaisesti tiedä, minne kääntyä, kun heillä on vaikeuksia.
Apostoli Paavali oli yhtä hurskas Herran palvelija kuin kuka muu maan päällä vaeltanut. Kuitenkin hän kohtasi niin suuria ja voimallisia kärsimyksiä, että oli aivan menehtyä. Itse asiassa hän oli monesti niin hajalla, että ajatteli kuoleman jo kolkuttavan ovella. Kuitenkin hän viittasi taivaalliseen Isäämme sanoilla: ”Laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala” (2 Kor.1:3). Hän sanoi edelleen samassa kappaleessa: ”Kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin” (2 Kor. 1:8),
Kun Paavali viittaa Jumalaan ”laupeuden Isänä”, hän osoittaa oppineensa kärsimyksistään. Hän kykeni jopa iloitsemaan kaiken koettelemuksensa keskellä, koska hän tiesi, että ne olivat vain osa hänen koulutustaan. Hän oli oppinut sanomaan: ”Jumalalla on oma tarkoituksensa tässä! Ihmiset tarvitsevat minun vaikutustani, lohdutustani”. Kärsimyksiensä keskellä Paavali oli oppinut arvokkaan asian, lohdutuksen saamisen Herralta.
Kun kärsit ruumiissasi, sinusta tulee hyvin kärsivällinen toisia kohtaan, joilla on samanlaista. Saat siten uudenlaista empatiaa muita kohtaan. Kun kärsit ja kuitenkin rakastat Herraa syvästi (etkä piilota syntejäsi), et enää katso toisten kärsimystä sanoen: ”Mitähän he tekivät ansaitakseen sen?”
Ihmiset, jotka kävivät uskollisesti läpi kärsimykset Jumalalle, vahvistuivat. Heistä tuli herkkiä ja kärsivällisiä. Heillä on myös Kristuksen hienovaraisuus. Se rohkaisee olemaan heidän lähellään.
Jos nyt kärsit, luota Jumalan vievän sinut siitä läpi. Ihmiset näkevät sinun voittavan ja saavan lohdutusta yksin Jumalan voimasta, ja heitä kiinnostaa se, mitä sinulla on.